Joulu on taas riemuitkaa nyt

Toivottelenpa siis hyvät joulut kaikille ja parempaa uutta vuotta! Lunta täällä onkin jo ihan kiitettävästi kuten kuvasta huomaa. Pakkasta ei ole kuin muutama hassu aste, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Koirille on jouluherkut ostettu ja muutenkin alkaa olla valmista ottamaan joulu vastaan. Toivotaan, että aaton jälkeen kuvien laatukin paranisi edes hiukan.

Mutta se siitä joulusta. 

Nyt muistellaan tätä vuotta, joka on ollut meille erityisen mahtava ja täynnä yllätyksiä. 

Tavoitteenahan meillä oli saada Romeosta muoto- ja käyttövalio ja niinhän siinä kävikin, tosin hiukan paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Vuoden 2011 näyttelysaldo on siis kolme näyttelyä, joista kaksi BIS-voittoa ja yksi vara-SERT ja vara-CACIB. Enpä ois uskonu, että vuoden huonoin tulos olisi pu2...Enemmänkin oltaisiin käyty, mutta sattuineista syistä ei pystynyt. 

Koepuolella menikin sitten hiukan kehnommin, mutta ei silti huonosti. Tuloksena siis kolmesta kokeesta kaksi ykköstä ja yksi nolla. Metsällä Romeo toimi hienosti jälleen ja tuloksena (noin) kymmenen kaatoa. Ensi syksyä odotellessa. 

Sitten katse kohti tulevaa.

Vuodelle 2012 ei suunnitelmia ja tavoitteita hirveästi ole, sillä kaikki mitä vaan osaisin kuvitella saavutettiin jo edellisenä vuonna. Parissa näyttelyssä olisi ainakin tarkoitus käydä. Toivoen tietty, että ERI-putki jatkuisi, mutta osaan kyllä odottaa EH:takin tuomarista riippuen. Puolivuotta pidetään kuntoa yllä, jotta ollaan heti elokuussa valmiita starttaamaan metsälle ja ehkä pariin kokeeseenkin. Hienoa olisi myös, jos ensi syksynä tulisi se karhu vastaan niin pääsisi Romeokin tositoimiin. Nipsu... jatkaa eläkepäiviään. 

Syksystä

Metsästys alkaa olla pikkuhiljaa ohi meidän kohdalta ja ei menny yhtään hullummin tämä syksy. Hirviä riitti vielä ainakin tälle syksylle ja Romeolle tais tulla kaatoja vähintäänki se kymmenen kappaletta. Romeo pelas tänäkin syksynä kuin unelma ja suurimmitta sairasteluitta vältyttiin. Kokeissaki käytiin kolme kertaa ja kahesti tuli ykköstulos eli kaverista tuli sitte käyttövalio. HUH HUH. Enpä ois ikinä uskonu omistavani kaksoisvalio koiraa, mutta niin vain tuolla pihalla häkissä semmonen nukkuu tälläkin hetkellä.
Järjestettiin syyskuussa myös ensimmäinen hirvenhaukkukoe ja kokemus oli hyvinkin positiivinen. koe meni siis hirmu hyvin ja kaikki viisi koiraa löysivät hirvet:) Sellainen fiilis jäi, että ensivuonna ehdottomasti uudestaan! Nipsu kävi myös metsällä muutaman kerran, mutta täytyy myöntää, että on alkanut rouvalla hiiret kiinnostaa lintuja enemmän. Nipsu viettääkin onnellisia eläkepäiviä, joten ei oteta sitä niin vakavasti;)

Taas se alkaa

Nyt on käyty tällekin syksylle metsässä ja ei ollut ihan hukkareissu. Lähdettiin siis Romeon kanssa kahdestaan kattelemaan josko löytyis karhu tai sitten nallejen puutteessa hirviä. Irti päästyään viiden minuutin ja neljänsadan metrin päästä kuului muutama haukahdus ja tutkapuhelimen mukaan koiralla oli vauhtia 20 kmh. 20 minuutin päästä tuli oja vastaan ja Romeo tapansa mukaan jäi siihen. Hetken pohdittuaan se palasi minun luo ja jatkettiin matkaa. Käveltiin 3-4 km Romeon tehdessä hakulenkkejä mitään löytämättä. Hakkuuaukealla alkoi sitten alle 200 metrin päästä kuulua haukkua ja muutaman minuutin haukuttuaan alkoi haukku siirtyä kauemmas. Kolmen ja puolen kilometrin päähän Romeo jäi paikalleen haukkumaan. Siinä se sitten haukkui noin tunnin ja välillä liikkui eteenpäin. Hirvet ottivat karkon ja Romeo sitten jätti ne sen samaisen ojan varteen kuin aiemminkin. 

Oli ihan hyvä päivä, ainakin kunnon kannalta. Aurinko kyllä jaksoi paistaa välillä liikaa, mutta onneksi myös tuuli aika kovaa. Yhteensä tutkaan tuli matkaa noin 40 kilometriä ja kovimmillaan vauhti näytti 46 kmh. Syksyn kokeita ollaan mietitty ja näillä näkymin ollaan menossa 3.9 Kittilään, (ehkä) 7.9 Sodankylään ja 17.9 oman seuran järjestämään kokeeseen. Lopuksi vielä muutama kuva menneiltä syksyiltä.

KESÄ!

Niinkuin jo otsikostakin voi lukea, jopa meille Lappiin on tullut kesä. Tai oikeastaan kesä oli tähän asti parhaimmillaan kaksi viikkoa sitten, jolloin aurinko paahtoi jo ehkä liian kuumasti. Mikäs sen mukavempaa kuin istuttaa metsää yli +30 asteen helteessä? Ei kerrassaan mikään. Sainpahan ainaki pestyä koiran viikonlopussa ja Romeosta tulikin oikein komea. Seuraavana päivänä tosin huomasin, että taisin pestä sen liian aikaisin, mutta virheistä oppii vai mitä? Romeon peseminen on aina yhtä vaikeaa, mutta ulkona se on huomattavasti helpompaa kuin sisällä. Taidettiin kyllä molemmat tulla aikalailla itikoitten syömiksi... Tässä kuitenkin pari kuvaa pesun jälkeisestä turresta. (Kuvista on kiittäminen  pikkuveljeäni, joka on kovan harjoituksen jälkeen viimein oppinut käyttämään kameraa jotenkuten.)

Sunnuntaina koitti se pitkään odotettu päivä eli Jällivaaran näyttelyt. Näyttelyyn oli ilmottautunut 8 harmaata ja tuomari oli vaihtunut Karl-Erik Johanssoniksi. Pakkasin suunnilleen kaikki Romeoon liittyvät paperit mukaan, jottei vaan mikään tärkeä jäisi kotiin. Kartan ja reittiohjeen tulostin Eniron sivuilta. Matkan pituus taisi olla noin. 360 km ja arvioitu aika 5 h 15 min! Ilmoitin siis isälle, että lähdetään puoli 6 matkaan, jotta ei varmasti myöhästytä (perillä oli tarkoitus olla 10 aikaan). Seuraavaksi kaksi hyvää vinkkiä Ruotsiin (autolla) matkustaville: A) Muista! Ruotsissa on eri kellonaika kuin Suomessa. B) Tarkista reittiohje kunnolla, tai ainakin arvioitu aika.

Eli siis meillehän kävi niin, että huomattiin (isä huomasi) vasta Kittilässä kellon olevan eri ajassa Ruotsissa. Noh ei siinä mitään, nyt ei siis ainakaan myöhästyttäisi. Luinpa sitten reittiohjetta ja huomasin, että siinä oli arvioitu 46 km matkaan kuluvan melkein 2 tuntia aikaa! Joo eli loppujen lopuksi oltiin perillä Jällivaarassa puoli 9, paikallista aikaa. Käytiin ilmoittamassa Romeo ja lähdettiin sitten käymään isän sedän luona.

Tultiin takaisin näyttelyyn puoli 11 aikaan. Vettä satoi suunnilleen koko päivän, mistä varsinkin Romeo tykkäsi... (eli ei tykännyt ollenkaan). Istuttiin siis autossa siihen asti, että on meidän vuoro mennä kehään. Nuortenluokassa olisi pitänyt olla yksi uros ja käyttöluokassa kolme (joista yski oli pois).

Harmaitten alkaessa kehäsihteeri huuteli nuortenluokan urosta kehään, mutta tämä ei ollut paikalla, joten hän pyysi ensimmäisen käyttöluokan uroksen kehään. Mietin, että pitäisikö meidänkin mennä sinne, mutta koska kehäsihteeri ei sanonut meille mitään tyydyin jäämään kehän reunalle. Sitten kun ensimmäinen uros oli melkein kokonaan arvosteltu meidän pyydettiin vasta kehään. Vettä satoi vieläkin vähän ja oli vaikeaa saada Romeo keskittymään minuun, saati sitten pitämään korvia ylhäällä. Tuomari tuli mittaamaan Romeon ja katsomaan hampaat. Romeo tapansa mukaan peruutti hieman, mutta tuomari sai kuitenkin hampaat katsottua. Juostiin ympyrä ja kolmio (Romeo oli ainoa jonka piti tehdä kolmio?) jotka R veti niinkuin vinttikoirat... se nosteli etujalkoja kuin mikäkin hienohelma. Saatiin kuitenkin ERInomainen ja vielä CK:kin (SA). Toinen käyttöluokan uros tuli kehään ja sen kanssa sitten juostiin ympyrä. Romeo sitten jäi kakkoseksi, sillä tuomari ilmeisesti tykkäsi pienemmistä uroksista.

Kehän laidalla mietittiin, että miksei saatu varasertiä ja menin sitten kysymään kehäsihteereiltä sitä. Puhuin niille jotain enkku, ruotsi, suomi sekoitusta ja kyllä ne taisi jotain ymmärtää. Kaikki kolme tosin vaan katsoivat minua ja juttelivat keskenään  ruotsiksi ja sanoivat minulle, että "ei, en saa enää mitään". Sitten tuomari tuli paikalle ja kysyi, että mikä hätänä ja selitin hänelle jotenkin tilanteen. Tuomari taisi olla ainoa joka puhui englantia. Hän kysyi minulta, että onko Romeota käytetty ennen Ruotsissa näyttelyssä ja kysyi jostain koe hommasta. Kerroin hänelle, että ensimmäinen kerta Ruotsissa ja koira on Suomen muotovalio. Hän sitten kirjoitti meille Varaserti lapun ja lopussa sanoi minulle jotenkin, että "Parempi olla sitten -jotain-". Lähdin sitten lappu kourassa pois heidän luotaan ja ihmettelen kyllä suuresti heidän käytöstään. Eikös se niin mene, että suomen muotovaliosta tule yhdellä sertillä ruotsin muotovalio? Näin minä ainakin olen ymmärtänyt...

Vaikka tyhjin käsin ei lähdetty näyttelystä jäi siitä silti jotenkin huono maku. Romeon tulokseen ja arvosteluun olen hirmutyytyväinen, mutta tuomarin ja varsinkin kehäsihteerien käytös oli mielestäni epäkohteliasta. Tai ainakin minulle jäi sellainen tunne, että "anteeksi kun olen täällä". Tämä näyttely ei kuitenkaan toivottavasti jäänyt viimeiseksi näyttelyksi Ruotsissa, sillä olihan se serti kuitenkin tosi lähellä=)

Romeon arvostelu suomennettuna

"Erinomaisen tyyppinen. Kaunis maskuliininen pää. Tummat silmät. Hyvä ilme. Hyvä purenta. Lyhyt selkä. Hyvin kannettu häntä. Hyvä rintakehä. Niukat kulmaukset edestä, riittävät takana. Liikkuu hieman korkeasti edestä. Hyvä turkki ja väri" 52 cm ERI2, SA, PU2, VARASERT, VARACACIB

Vesisateen vuoksi ei saatu kuvaa voittajasta tai Romeosta.

Ps. Eipäs mennäkään Rovaniemen juhannusnäyttelyyn. Harmaita oli ilmottautunut hienot 17 kappaletta, mutta myös tuomari oli vaihtunut. Turha sinne on mennä hakemaan EH:ta. Nyt Romeo jää siis näyttelytauolle ja seuraavaksi on toivottavasti haukkukokeet elokuussa, riippuu täysin isästä.... Lopuksi vielä kuva Romeosta ja palkinnoista.

Sodankylä rn

Eli lauantaina oltiin Sodankylän ryhmänäyttelyssä. Koiria oli ilmottautunut n. 300 ja harmaita 20. Romeo ei siis ollut ollenkaan mukana, sillä turhaanhan me oltaisiin se EH sieltä haettu. Romeon pentu, Rocky, oli kuitenkin paikalla ja hienostihan pojalla meni kehässä:) Junioriuroksia oli kuusi ja Rocky niistä viimeinen. Kaksi junnu urosta sai ERI:n ja Rocky oli niistä toinen. SA jäi tällä kertaa saamatta, koska pään ryhti juostessa ei ollu tarpeeksi hyvä. Rocky ja toinen junioriuros olivat ainoat urokset jotka saivat ERI:n joten voidaan kai sanoa, että Rocky oli parasuros 2? Tai ainakin toiseksi paras uros. Eikä muuten huonolle hävitty! Paras uros oli myös ROP ja RYP-4. Nyt vaan harjottelemaan lisää niin hyvä tulee.


Rocky ja Anniina kehässä

 Pääsin myös itse pyörähtämään kehässä iltapäivällä, karhukoira kehässä. Kieltämättä aluksi "vähän" jännitti mennä karhukoiran, ja vielä uroksen, kanssa kehään. Karhukoira, joka minun kuului esittää, oli Vuottajan Moje (11 kk). Kerran aiemmin olin koiran nähnyt, mutta onneksi Moje on luonteeltaan ehkäpä yksi leppoisimmista koirista mitä tunnen. Kehässä Moje ei ollut moksiskaan muista koirista, joista suurin osa vähän rähisi ja haukkui muille. Oltiin viimeisiä 7 junioriuroksista, joten meidän piti odotella aika kauan, että päästiin kehään uudestaan. Mentiin Mojen kanssa sivuun, jotta koira ei hermostuisi liikaa, enkä siis tiennyt yhtään miten muilla koirilla oli mennyt.
Meidän vuoro oli mennä kehään ja tuomarina oli siis Johan Juslin. Moje antoi nätisti mitata, katsoa hampaat ja tutkia. Se juoksikin todella nätisti=) Saatiin siis kaksi punaista ja vaaleanpunainen nauha, sillä kukaan muu junioreista ei ollut saanut erinomaista. Sitten taas odoteltiin, että nuoret, avoimet, käyttöluokan ja veteraani oli arvosteltu. Yhdeksän vuotias veteraani oli ainoa, joka oli saanut SA:n, joten mentiin sitten kehään, Moje ja veteraani (Riekko-Ojan Jere). Juostiin kerran kehä ympäri. Välillä Moje laukkasi vähän, mutta muuten meni hienosti. Veteraani oli PU1 ja sai Sertin ja Moje hienosti JUN-ERI, JUK1, SA, PU2, VARASERT! Enpä odottanut ihan tällaista tulosta, joten olen todella tyytyväinen=)

Kaiken kaikkiaan oli hieno päivä näyttelyissä, vaikkei Romeo mukana ollutkaan. Josko sitten seuraavalla kerralla? Tosin ihan hyvä, ettei lähtenyt, koska olisi joutunut olemaan varmaankin autossa loppupäivän (karhukoira kehän ajan) ja olisi turhaan vaan paahtanut itsensä siellä.

Romeon kanssa käytiin eläinlääkärillä ottamassa vasta-aine testit. Tarkoituksena siis lähteä Gällivaaraan 19.6 näyttelyihin yrittämään sitä ruotsin sertiä. Saa nähä, mitä sieltä tulee, kun ei ole koira yhtään parhaassa karvassa. Karvaa on lähtenyt aivan hirveästi ja lähtee vieläkin. Miten tuon kokoisessa koirassa voikin olla niin paljon karvaa?
Rovaniemen juhannusnäyttelykin on mietinnän alla, eli varmaan menee päätös ihan viime hetkille, että mennäänkö sinne vai ei. Olisihan se kiva käydä yrittämässä cacibia, mutta kun tuo karva! Noh.. ehkä me mennään sinne jos karhukoira Mojekin lähtee niin samallahan sitä Romeotakin käyttää kehässä..:D
Nipsulle piti tehdä sellainen koroke, jotta se pääsee kopin katolle. Alkaa jo vanhuus painaa mummolla. Hiiriä/myyriä on aivan hirveästi ja niitä nuo koirat, varsinkin Nipsu, tykkää haukkua ja yrittää pyydystää. Joka tapauksessa kesä on tulollaan ja sen kyllä huomaa myös koirista, joista on tullut entistä laiskempia. Varsinkin päivisin makoilevat vaan koppinsa katolla, kun on niin kuuma.

Kuluvan viikon tapahtumia

 Käytiin tiistaina R:n kanssa karvakuonojen ja erämiesten järjestämissä näyttelyreeneissä. Yritetään nyt saada nuitten makupaljon käyttö vähemmälle/pois kehässä ollessa. Tai kyllähän tuo koira osaa kehässä olla, mutta tarvittaisiin enemmän ryhdikkyyttä ja korvat saisi pysyä pystyssä paremmin. Ihan hyvinhän se onnistui, mikä johtuu osittain siitä, että harjoitukset olivat raviradan vieressä ja Romeo seurasi oikein tarkkaavaisesti hevosia.. Romeon toinen ongelma on peitsaaminen. Se tekee sitä aina välillä, yleensä silloin kun lähdetään juoksemaan. Sitten kun vaihdetaan rytmiä niin koira ravaa kunnolla, ongelma on siis se, että kehässä matka loppuu kesken. Juuri kun Romeo ravaa nätisti pitääkin jo pysähtyä. No meillä on kuusi viikkoa aikaa opetella.

Aiemmin pienenä ongelmana ollut hampaitten katsominen, onnistui harjoituksissa hyvin. Mitä nyt aluksi lähti peruuttamaan, mutta kun laitoin jalan koiran taakse, ettei se pysty peruuttamaan, niin johan onnistui! Eiköhän me tuokin opita kunnolla kuudessa viikossa=)

Näyttelyt harjoituksissa oli myös Romeon ja Lulun pentu Rocky. Rockysta oli kasvanut oikein komea hirvikoira. Viikon päästä koira debytoikin näyttelyissä Sodankylässä. Mielestäni pentu ei ole yhtään isänsä näköinen, mutta emänsä kanssa sillä oli paljonkin yheisiä piirteitä. Tuosta värityksestä en tiedä, että mistä noin kirkkaat värit on tullu? Pari kuvaa Rockysta n. 11 kk. vanhana



Koiralla oli niin paljon virtaa, että tämän parempaa seisotuskuvaa ei saanut



Kuuden viikon päästä lähdetään länsinaapuriin Ruotsiin. Ilmoitin Romeon Gällivaaran näyttelyihin. Tuomari taisi olla Annika Ulltveit-Moe. Saa nähdä miten menee, mutta jos ei muuta niin kokemusta ainakin tulee:) Näyttelyt ovat siis viikko ennen juhannusta eli 19.6. Saattaa olla myös, että mennään yrittämään cacibia Rovaniemen juhannusnäyttelyyn, mutta en ole vieläkään varma tuosta karvasta.. No, onneksi on vielä kaksi viikkoa aikaa miettiä. Tuomarina siis Rovaniemellä Riitta Lahtovaara.

Viikon päästä on siis "kotinäyttelyt" Sodankylässä. Harmaita oli ilmoittautunut yhteensä 20. Romeo ei pääse tällä kertaa mukaan, sillä turhaan mennään hakemaan kolmatta EH:ta samalta tuomarilta.. Nyt R saa pitää taukoa Ruotsin näyttelyihin asti, ensi viikolla käydään varmaan ainakin kerran näyttelyharkoissa ja sitten kahden viikon päästä menään ehkä mätsäriin. JA kotona yritetään saada peitsaamista pois ja hampaat näytettyä vielä paremmin.

Tervola rn 23.4.

Tuomarina oli Esko Nummijärvi ja harmaita oli ilmoitettu 23 ja uroksia 9.
Romeon arvostelu
"Rotutyyppi erinomainen. Upea ryhtinen. Kauniisti liikkuva. Jalo, kaunis uros. Erittäin kaunismuotoinen kevytpiirteinen pää, hyvin kauniit korvat. Hyvä ylälinja. Häntä voisi kiertyä hieman enemmän. Hyvä rinta ja raajat. Erinomainen karvapeite, liikkuminen samoin. Esitetään poikkeuksellisen hyvin. Koirasta MVA. Luonne 1" 
KÄY ERI, KÄK1, SA, ROP, SERT --> FI MVA, RYP-1, BIS-1



Ennen kehää





Kotona sunnuntaina

Kevät tullee

Tänään ilmoitin Romeon Tervolan ryhmänäyttelyyn, joka on kolmen viikon päästä. Samalla päätettiin, että ilmoitetaan Romeo myös Sodankylän näyttelyyn, kun on kerta nuinkin lähellä näyttelyt. Romeolta alkoi tosin lähteä karvaa, mutta toivotaan, että se oli vaan ohi menevä vaihe, eikä se tiputa kaikkia karvoja pois. Saa nähä, että minkälaisessa kunnossa tuo koira on sitten näyttelyiden aikaan.

Tornion ryhmänäyttely 26.2.2011

Romeo Torniossa Käy ERI1, SA, PU1, SERT, ROP, RYP1, BIS1!
Tuomari  Matti Palojärvi

Romeon arvostelu
"Keskikok. mittasuht. oikea. Oikea linj. pää. Hyvä ylälinja. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto, hyvät kulmaukset takana, eturaajat suorahkot. Raajat hyvä asentoiset. Karvapeite ja häntä hyvät, joustava liike, luonne miellyttävä" 52,5 cm

Ennen kehään menoa

Rop Romeo ja Vsp Mustikkaharjun Marilyn

Sert & Rop

BIS1

   Kotona palkintojen kanssa