SYKSY 2019

Syksy 2019 oli niin tapahtumarikas, että sen tiivistäminen lyhyeen, helposti luettavaan muotoon vaatii melko monen asian pois jättämistä, mutta jos nyt jotain mieleenpainuvimpia kohtia menneestä syksystä.

Elokuun 20. päivä oli tietysti tarkoitus lähteä katsomaan, josko jotain karhutilanteita saatais aikaseksi. No ei kotipihaa pitemmälle päästy kun Tuure ja Ruusa päätti alottaa omatoimisesti kauden ja otti häkistä ritolat. Ruusa löytyi muutaman tunnin päästä naapurista ja Tuure paikannettiin parin tunnin jälkeen haukkumasta hirveä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja iltapäivällä oli taas kaikki koirat kotona.

Luotto Tuureen edellisen kauden perusteella oli aika kova ja edellisen vuoden hyvät kokemukset Ivalon haukkukokeesta johti siihen, että syksyn toinen irtilasku oli tarkotus hoitaa kokeen merkeissä Ivalossa. Sinneppä sitte suunnattiin elokuun 24.päivä. Hirvet löytyki, mutta niin läheltä, että löytö karkas, mutta loppupäivästä meinas tehä tiukkaa saada karkkomatkat kasaan, Kaiken kaikkiaan älyttömän hieno päivä ja kotiin tuomisina Trackerin panta ja Tuuren toinen ykkönen.

Koehommilla jatkettiin ensimmäisen pyyntijakson jälkeen (Tuurelle yksi kaato hienon työskentelyn päätteeksi). Oman seuran järjestämät kokeet ei menny ihan suunnitelmien mukaan meillä ja reilun 360 min hakulenkin jälkeen sijoitus 17/17. Kokeilla jatkettiin myös seuraavat kaksi viikonloppua. Ekasta irtos kolmas ykkönen ja kolmannesta saatiinki se viiminen.

Ruusan poika Rokka

Hirvenpyynnin alotusviikonloppuna ei kaatoryyppyjä nautittu vaikka koirat pelaski hyvin. Sunnuntaina Tuure löys heti irtilaskusta ylivuotisen ja 10 kilometrin karkon jälkeen hirvien vaihto ja vasapari haukkuun. Todellisia ampumatilanteita ei yrityksistä huolimatta saatu ja parin karkon jälkeen väärälle alueelle, jonne hirvet jäi haukkuun hämärän tullessa. Tuuren tuntien poiskuttuminen on yhtä tyhjän kanssa, joten jätettiin poika haukkumaan ja kotia syömään. Seittemän aikaan Tuure lopetti ja lähti tulemaan pois, mutta kotimatkalla löyty uus pelikaveri ja uus löytöhaukku päälle.. 10 aikaan hirvi lähti liikkeelle ja meni ojasta yli, mistä Tuure ei sitte tohtinu perässä mennä. Hetken empimisen ja yrittämisen jälkeen Tuure päätti "oikasta" järven poikki, mikä meinaski koitua kohtaloksi. Ehittiin ku ehittiinki paikalle viime hetkillä ja saatiin pikkujätkä pelastettua järvestä. Kotia päästyä kahen tunnin elvyttämisen jälkeen Tuure palas takasin elävien kirjoihin. Pitkän ja raskaan illan ja yön jälkeen selvittiin onneksi vain säikähyksellä.

Tuure otti lepiä muutaman päivän ja perjantaina lähettiin kokeileen, että kuinka sunnuntai otti Tuuren henkiselle kantille. Irtilaskusta noin puoli tuntia ja vajaa kaks kilometriä löytö. Ei jääny haukkuun, mutta matkoja tuli semmoset vajaa 20 kilsaa ennen ku jäi haukkuun. Järven rannalle. Lähettiin kattomaan, että mikä homma ja siellä hirvi oli järvessä ja koira jäällä hirven vieressä. Tämäki tilanne päätty siihen, että Tuure tippu järveen. Ensimmäisenä tietty uimaan hirvelle, mutta onneksi vielä löytyy edes hitusen itsesuojeluvaistoa ja tajus kääntyä rantaa kohti, mistä saatin koira kiinni. Hirvikin sai jäädä jatkamaan matkaa.

Ruusalla ja Romeolla oli ihan perus syksy. Ruusa tosin sairasti ekana elokuussa kurkkutulehuksen ja myöhemmin syksyllä kärsittiin nenäpunkista, mitkä sitte vähän hidasti syksyä. Romeo vietti parikin yötä mettässä ku on niin vieläki niin jästipää, ettei voi tulla pois silloin ku pitäis. Mutta hirvet löyty tänäki syksynä yllättävän hyvällä prosentilla ja jalkoihin vanha herra ei jääny pyörimään kertaakaan. Toivottavasti vielä ens syksynä päästään tekemään pari reissua Romeon kans.

Syksy 2019 lopetettiin koirien osalta jo hyvissä ajoin, koska lokakuun lopussa oli jo niin paljon lunta, ettei nuo meijän pikkukoirat päässy juuri mihinkään. Kaikki hirvet kuitenki saatiin ja ens syksynä jatketaan harjotuksia! Jos jotain tänä syksynä on oppinu, niin sen, että ikinä ei voi tietää mitä sattuu ja tapahtuu kun lähetään mettälle. Varsinki Tuuren kans voi ilmeisesti joka kerta varautua pahimpaan. Tuuren kohalla on pakko todeta, että jos se olis kissa niin kyllä se olis jo tänä syksynä menettäny puolet elämistään.