Vanhimmasta nuorimpaan eli ensimmäisenä Romeo. Koira, jonka kohdalla mietittiin viime talvena, että kestääköhän äijän kunto enää ens syksyyn. Koira, jonka kohdalla sovittiin, että se pääsee silloin tällöin metsään juoksemaan, mutta mennään täysin koiran ehdoilla tuli sitten päivästä kuinka lyhyt tahansa. Se on kyllä ilo huomata, miten tähänki kaveriin tulee huomattavasti enemmän virtaa kun laittaa tutkapannan kaulaan ja lähetään mettään. Siinä vaiheessa ei kyllä huomaa, että poitsu on jo kohta 12 vuotta. Metsässä kyllä sitten erityisesti vauhdissa huomaa, ettei enää pärjää nuoremmille ja parhaat pelikaverit ovatki olleet vasaporukat, jotka antaa hyvin haukkua. 
Kaikesta tästä huolimatta, marraskuun 17. päivä Romeo löysi hyvän haun päätteeksi yksinäisen vasan, jota kerkesi sen reilun tunnin haukkua ennen kuin pääsin itse ampumaan sille seisontahaukkuun hirven. Kyllä tuntui sekä omasta että koiran puolesta hirmu hyvältä. Omasta sen takia, että viime kerrasta kun olen hirven ampunut oli kerennyt kulua jo 7 vuotta. Romeon hirvistä ei ole oikeen ikinä pidetty lukua, mutta kyllä sen kans taidetaan tuonne lähemmäs sataan hirveen päästä. Ensimmäinen hirvi Romeolle ammuttiin marraskuussa 2007 (Romeo 8 kk) parin tunnin seisontahaukkuun ja siitä joka syksy enempi ja vähempi hirviä. Toisin sanoen tämä oli 12. syksy putkeen kun pääsee Romeon kaadolle.
Ja reilu viikko tästä eteenpäin passimies pääsi ampumaan Romeolle siirtyvään yksinäisen naaraan. Vanhan herran saldo siis tälle syksylle 2 hirveä.
Sitten Ruusan vuoro. Ruusalla oli kyllä ehkäpä paras syksy ikinä. Onhan tuo aikaisemminkin ollut hyvä hirvikoira, mutta tänä syksynä se tyhjänpäivänen höveltäminen jäi aika vähiin. Varsinkin porot skipattiin erittäin hyvin tänä syksynä. Ehkä mieleenpainuvin treenikerta oli syyskuun lopussa, kun Ruusa haukkui sitä semmoset 22 tuntia. Toki muutaman tunnin haukun jälkeen kaveiksi meni Ruusan poika Rokka, joka sekin haukkui lähemmäs 20 tuntia. Rokka sai ainakin semmosen oppitunnin äiskältä, että luulis jotain jääneen mieleen.
Ruusan saldo tälle syksylle kolme starttia kokeissa, joissa kahdessa pikkuykkönen ja kolmannessa hakupisteille. Viimeisessä kokeessa parin minuuttin kusilenkki ja sen jälkeen 358 minuutin hakulenkki ja lenkin päätteeksi muutama minuutti hakuerän päätteeksi löytö. Koiran sain neljän aikaan aamuyöstä pois. Väittäisin, että huonoa tuuria :D Hirvenpyyntihän meillä aloitettiin vasta toisella jaksolla eli lokakuun puolivälissä. Alotuspäivänä Ruusalle vasa seisontahaukkuun, tästä parin viikon päästä iso naaras seisontahaukkuun, minkä jälkeen kelit meni niin huonoksi, ettei Ruusaa pariin viikkoon käytetty ollenkaan metsässä, jotta jalat säilyy ehjänä. Kolmas hirvi (jälleen seisontahaukkuun) marraskuun puolen välin jälkeen. Ruusan kohdalla vois sanoa kaadoista, että laatu korvaa määrän ja vähän säästellen ollaan tätä tyttöä käytetty, mutta kyllä neiti on hyvin lunastanu sen ykköshirvikoiran paikan. Kyllä tämän kans kelpaa mettässä kulkia.
Sitten! Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä pikkujätkä Tuure. Nythän oli Tuuren ensimmäinen "oikea" syksy, mutta edellisen syksyn hyvien näyttöjen jälkeen lähdettiin aika hyvillä fiiliksillä tähänkin syksyyn. Heti elokuun 23. päivä Tuure saikin ensimmäisen kunnon haukun ja siitä eteenpäin hyviä haukkuja jätkä saikin aikaiseksi. Välillä vain karkkoihin lähdössä oli säheltämistä, joten kokeeseen ei uskallettu lähteä alkusyksystä.
19. lokakuuta lähettiin äitin ja Tuuren kanssa mettään tarkoituksena saada Tuurelle se ensimmäinen hirvi. 10 min koiran irtilaskusta tutka pimeni eikä Tuuren paikkaa näkynyt koko päivänä. Tunnin odottelun jälkeen 10 aikaan alkoi haukku kuulua ja tästä sitten loppu päivä mentiinkin pelkän korvakuulon avulla. 7 tunnin haukun ja kissahiirileikin päätteeksi äiti päihitti hirvet 2-0 ja emä ja vasa eräksi. Kylläpä tuntu hyvälle tuommosen työskentelyn päätteeksi, on se hieno.
Välillä taas vähän värkättin ja hirvetki sattui pääasiassa olemaan semmosia, jotka ei Tuurea halunnu kuunnella vaan juostiin ja kovaa. Loppusyksysyä jätkälle taas monta hyvää työskentelyä, mistä ei kuitenkaan syystä tai toisesta kaatoja saatu aikaiseksi, mutta näytöt oli niin hyviä, että raski viimein kokeisiinkin lähtiä. Pitkäkoe 1. joulukuuta. Alku ei menny ihan putkeen, kun ensimmäisen muutaman sadan metrin hakulenkin jälkeen löytö toiselta lenkiltä 400 m päästä. Jälkivainuisena koirana löytö myötätuuleen, joten 13 min löytöhaukun jälkeen karkko. Siinä vaiheessa kävi jo mielessä, että tuo hirvi ei tänä päivänä pysähy, kun on meidät jo haistanu. Mutta niin vain 9 km päästä karkko kiinni ja uusintahaukku. Loppu menikin sitten sen verran putkeen, että viiminen tunti vain ooteltiin, että saadaan haukkuaikaa kasaan. 74 pistettä ja ensimmäinen ykkönen! 
Tuuren saldo siis ensimmäinen ykkönen kokeista ja kolme hirveä haukkuun. Vielä uudenvuodenaattona käytiin Tuuren kans vasan pyynnissä ja hyvin pikkujätkä jaksoi seurata 13 km vasaporukkaa puolen metrin lumessa, mikä päättyi kahden tunnin seisontahaukkuun, mutta väärälle puolelle Nyt vain oottelemaan ens syksyä.
Ruusan pennuista melkein kaikille kaatoja ja Metelle (vaaleanpunainen) kaksi ykköstä kokeissa. Joten silläkin puolella asiat kunnossa.
 |
| Rokka |
Mutta jottei menis liian hyväksi, niin sattui meille ikävempiki mettästyspäivä. 21. marraskuuta jouduttiin sanomaan hyvästi ehottomasti yhelle parhaista hirvikoirista. On ollu puhetta niistä 100% löytäjistä, niin Rölli oli kyllä semmonen. Se ei kotia lähteny ennen ku hirvi löytyi ja monesti ei sen jälkeenkään ennen ku hirvi oli nurin. Aika monta yötä tuli seurattua Röllin haukkua. Vielä viimeisenäki syksynä. Ikä ei tässä pojassa näkyny eikä Röllin koetulokset todellakaan anna oikeutta tälle koiralle. Toivottavasti Röllin lapset on periny edes puolet isänsä sitkeydestä. Valitettavasti Sato-oja oli liian kova vastus Röllille ja poika lähti paremmille metsästysmaille siellä missä se viihtyi paremmin kuin ykskään muu koira, hirvimettällä.
 |
| R.I.P Ansakaarron Rölli 16.7.2007-21.11.2018 |
