Sodankylä rn

Eli lauantaina oltiin Sodankylän ryhmänäyttelyssä. Koiria oli ilmottautunut n. 300 ja harmaita 20. Romeo ei siis ollut ollenkaan mukana, sillä turhaanhan me oltaisiin se EH sieltä haettu. Romeon pentu, Rocky, oli kuitenkin paikalla ja hienostihan pojalla meni kehässä:) Junioriuroksia oli kuusi ja Rocky niistä viimeinen. Kaksi junnu urosta sai ERI:n ja Rocky oli niistä toinen. SA jäi tällä kertaa saamatta, koska pään ryhti juostessa ei ollu tarpeeksi hyvä. Rocky ja toinen junioriuros olivat ainoat urokset jotka saivat ERI:n joten voidaan kai sanoa, että Rocky oli parasuros 2? Tai ainakin toiseksi paras uros. Eikä muuten huonolle hävitty! Paras uros oli myös ROP ja RYP-4. Nyt vaan harjottelemaan lisää niin hyvä tulee.


Rocky ja Anniina kehässä

 Pääsin myös itse pyörähtämään kehässä iltapäivällä, karhukoira kehässä. Kieltämättä aluksi "vähän" jännitti mennä karhukoiran, ja vielä uroksen, kanssa kehään. Karhukoira, joka minun kuului esittää, oli Vuottajan Moje (11 kk). Kerran aiemmin olin koiran nähnyt, mutta onneksi Moje on luonteeltaan ehkäpä yksi leppoisimmista koirista mitä tunnen. Kehässä Moje ei ollut moksiskaan muista koirista, joista suurin osa vähän rähisi ja haukkui muille. Oltiin viimeisiä 7 junioriuroksista, joten meidän piti odotella aika kauan, että päästiin kehään uudestaan. Mentiin Mojen kanssa sivuun, jotta koira ei hermostuisi liikaa, enkä siis tiennyt yhtään miten muilla koirilla oli mennyt.
Meidän vuoro oli mennä kehään ja tuomarina oli siis Johan Juslin. Moje antoi nätisti mitata, katsoa hampaat ja tutkia. Se juoksikin todella nätisti=) Saatiin siis kaksi punaista ja vaaleanpunainen nauha, sillä kukaan muu junioreista ei ollut saanut erinomaista. Sitten taas odoteltiin, että nuoret, avoimet, käyttöluokan ja veteraani oli arvosteltu. Yhdeksän vuotias veteraani oli ainoa, joka oli saanut SA:n, joten mentiin sitten kehään, Moje ja veteraani (Riekko-Ojan Jere). Juostiin kerran kehä ympäri. Välillä Moje laukkasi vähän, mutta muuten meni hienosti. Veteraani oli PU1 ja sai Sertin ja Moje hienosti JUN-ERI, JUK1, SA, PU2, VARASERT! Enpä odottanut ihan tällaista tulosta, joten olen todella tyytyväinen=)

Kaiken kaikkiaan oli hieno päivä näyttelyissä, vaikkei Romeo mukana ollutkaan. Josko sitten seuraavalla kerralla? Tosin ihan hyvä, ettei lähtenyt, koska olisi joutunut olemaan varmaankin autossa loppupäivän (karhukoira kehän ajan) ja olisi turhaan vaan paahtanut itsensä siellä.

Romeon kanssa käytiin eläinlääkärillä ottamassa vasta-aine testit. Tarkoituksena siis lähteä Gällivaaraan 19.6 näyttelyihin yrittämään sitä ruotsin sertiä. Saa nähä, mitä sieltä tulee, kun ei ole koira yhtään parhaassa karvassa. Karvaa on lähtenyt aivan hirveästi ja lähtee vieläkin. Miten tuon kokoisessa koirassa voikin olla niin paljon karvaa?
Rovaniemen juhannusnäyttelykin on mietinnän alla, eli varmaan menee päätös ihan viime hetkille, että mennäänkö sinne vai ei. Olisihan se kiva käydä yrittämässä cacibia, mutta kun tuo karva! Noh.. ehkä me mennään sinne jos karhukoira Mojekin lähtee niin samallahan sitä Romeotakin käyttää kehässä..:D
Nipsulle piti tehdä sellainen koroke, jotta se pääsee kopin katolle. Alkaa jo vanhuus painaa mummolla. Hiiriä/myyriä on aivan hirveästi ja niitä nuo koirat, varsinkin Nipsu, tykkää haukkua ja yrittää pyydystää. Joka tapauksessa kesä on tulollaan ja sen kyllä huomaa myös koirista, joista on tullut entistä laiskempia. Varsinkin päivisin makoilevat vaan koppinsa katolla, kun on niin kuuma.

Kuluvan viikon tapahtumia

 Käytiin tiistaina R:n kanssa karvakuonojen ja erämiesten järjestämissä näyttelyreeneissä. Yritetään nyt saada nuitten makupaljon käyttö vähemmälle/pois kehässä ollessa. Tai kyllähän tuo koira osaa kehässä olla, mutta tarvittaisiin enemmän ryhdikkyyttä ja korvat saisi pysyä pystyssä paremmin. Ihan hyvinhän se onnistui, mikä johtuu osittain siitä, että harjoitukset olivat raviradan vieressä ja Romeo seurasi oikein tarkkaavaisesti hevosia.. Romeon toinen ongelma on peitsaaminen. Se tekee sitä aina välillä, yleensä silloin kun lähdetään juoksemaan. Sitten kun vaihdetaan rytmiä niin koira ravaa kunnolla, ongelma on siis se, että kehässä matka loppuu kesken. Juuri kun Romeo ravaa nätisti pitääkin jo pysähtyä. No meillä on kuusi viikkoa aikaa opetella.

Aiemmin pienenä ongelmana ollut hampaitten katsominen, onnistui harjoituksissa hyvin. Mitä nyt aluksi lähti peruuttamaan, mutta kun laitoin jalan koiran taakse, ettei se pysty peruuttamaan, niin johan onnistui! Eiköhän me tuokin opita kunnolla kuudessa viikossa=)

Näyttelyt harjoituksissa oli myös Romeon ja Lulun pentu Rocky. Rockysta oli kasvanut oikein komea hirvikoira. Viikon päästä koira debytoikin näyttelyissä Sodankylässä. Mielestäni pentu ei ole yhtään isänsä näköinen, mutta emänsä kanssa sillä oli paljonkin yheisiä piirteitä. Tuosta värityksestä en tiedä, että mistä noin kirkkaat värit on tullu? Pari kuvaa Rockysta n. 11 kk. vanhana



Koiralla oli niin paljon virtaa, että tämän parempaa seisotuskuvaa ei saanut



Kuuden viikon päästä lähdetään länsinaapuriin Ruotsiin. Ilmoitin Romeon Gällivaaran näyttelyihin. Tuomari taisi olla Annika Ulltveit-Moe. Saa nähdä miten menee, mutta jos ei muuta niin kokemusta ainakin tulee:) Näyttelyt ovat siis viikko ennen juhannusta eli 19.6. Saattaa olla myös, että mennään yrittämään cacibia Rovaniemen juhannusnäyttelyyn, mutta en ole vieläkään varma tuosta karvasta.. No, onneksi on vielä kaksi viikkoa aikaa miettiä. Tuomarina siis Rovaniemellä Riitta Lahtovaara.

Viikon päästä on siis "kotinäyttelyt" Sodankylässä. Harmaita oli ilmoittautunut yhteensä 20. Romeo ei pääse tällä kertaa mukaan, sillä turhaan mennään hakemaan kolmatta EH:ta samalta tuomarilta.. Nyt R saa pitää taukoa Ruotsin näyttelyihin asti, ensi viikolla käydään varmaan ainakin kerran näyttelyharkoissa ja sitten kahden viikon päästä menään ehkä mätsäriin. JA kotona yritetään saada peitsaamista pois ja hampaat näytettyä vielä paremmin.