KESÄ!

Niinkuin jo otsikostakin voi lukea, jopa meille Lappiin on tullut kesä. Tai oikeastaan kesä oli tähän asti parhaimmillaan kaksi viikkoa sitten, jolloin aurinko paahtoi jo ehkä liian kuumasti. Mikäs sen mukavempaa kuin istuttaa metsää yli +30 asteen helteessä? Ei kerrassaan mikään. Sainpahan ainaki pestyä koiran viikonlopussa ja Romeosta tulikin oikein komea. Seuraavana päivänä tosin huomasin, että taisin pestä sen liian aikaisin, mutta virheistä oppii vai mitä? Romeon peseminen on aina yhtä vaikeaa, mutta ulkona se on huomattavasti helpompaa kuin sisällä. Taidettiin kyllä molemmat tulla aikalailla itikoitten syömiksi... Tässä kuitenkin pari kuvaa pesun jälkeisestä turresta. (Kuvista on kiittäminen  pikkuveljeäni, joka on kovan harjoituksen jälkeen viimein oppinut käyttämään kameraa jotenkuten.)

Sunnuntaina koitti se pitkään odotettu päivä eli Jällivaaran näyttelyt. Näyttelyyn oli ilmottautunut 8 harmaata ja tuomari oli vaihtunut Karl-Erik Johanssoniksi. Pakkasin suunnilleen kaikki Romeoon liittyvät paperit mukaan, jottei vaan mikään tärkeä jäisi kotiin. Kartan ja reittiohjeen tulostin Eniron sivuilta. Matkan pituus taisi olla noin. 360 km ja arvioitu aika 5 h 15 min! Ilmoitin siis isälle, että lähdetään puoli 6 matkaan, jotta ei varmasti myöhästytä (perillä oli tarkoitus olla 10 aikaan). Seuraavaksi kaksi hyvää vinkkiä Ruotsiin (autolla) matkustaville: A) Muista! Ruotsissa on eri kellonaika kuin Suomessa. B) Tarkista reittiohje kunnolla, tai ainakin arvioitu aika.

Eli siis meillehän kävi niin, että huomattiin (isä huomasi) vasta Kittilässä kellon olevan eri ajassa Ruotsissa. Noh ei siinä mitään, nyt ei siis ainakaan myöhästyttäisi. Luinpa sitten reittiohjetta ja huomasin, että siinä oli arvioitu 46 km matkaan kuluvan melkein 2 tuntia aikaa! Joo eli loppujen lopuksi oltiin perillä Jällivaarassa puoli 9, paikallista aikaa. Käytiin ilmoittamassa Romeo ja lähdettiin sitten käymään isän sedän luona.

Tultiin takaisin näyttelyyn puoli 11 aikaan. Vettä satoi suunnilleen koko päivän, mistä varsinkin Romeo tykkäsi... (eli ei tykännyt ollenkaan). Istuttiin siis autossa siihen asti, että on meidän vuoro mennä kehään. Nuortenluokassa olisi pitänyt olla yksi uros ja käyttöluokassa kolme (joista yski oli pois).

Harmaitten alkaessa kehäsihteeri huuteli nuortenluokan urosta kehään, mutta tämä ei ollut paikalla, joten hän pyysi ensimmäisen käyttöluokan uroksen kehään. Mietin, että pitäisikö meidänkin mennä sinne, mutta koska kehäsihteeri ei sanonut meille mitään tyydyin jäämään kehän reunalle. Sitten kun ensimmäinen uros oli melkein kokonaan arvosteltu meidän pyydettiin vasta kehään. Vettä satoi vieläkin vähän ja oli vaikeaa saada Romeo keskittymään minuun, saati sitten pitämään korvia ylhäällä. Tuomari tuli mittaamaan Romeon ja katsomaan hampaat. Romeo tapansa mukaan peruutti hieman, mutta tuomari sai kuitenkin hampaat katsottua. Juostiin ympyrä ja kolmio (Romeo oli ainoa jonka piti tehdä kolmio?) jotka R veti niinkuin vinttikoirat... se nosteli etujalkoja kuin mikäkin hienohelma. Saatiin kuitenkin ERInomainen ja vielä CK:kin (SA). Toinen käyttöluokan uros tuli kehään ja sen kanssa sitten juostiin ympyrä. Romeo sitten jäi kakkoseksi, sillä tuomari ilmeisesti tykkäsi pienemmistä uroksista.

Kehän laidalla mietittiin, että miksei saatu varasertiä ja menin sitten kysymään kehäsihteereiltä sitä. Puhuin niille jotain enkku, ruotsi, suomi sekoitusta ja kyllä ne taisi jotain ymmärtää. Kaikki kolme tosin vaan katsoivat minua ja juttelivat keskenään  ruotsiksi ja sanoivat minulle, että "ei, en saa enää mitään". Sitten tuomari tuli paikalle ja kysyi, että mikä hätänä ja selitin hänelle jotenkin tilanteen. Tuomari taisi olla ainoa joka puhui englantia. Hän kysyi minulta, että onko Romeota käytetty ennen Ruotsissa näyttelyssä ja kysyi jostain koe hommasta. Kerroin hänelle, että ensimmäinen kerta Ruotsissa ja koira on Suomen muotovalio. Hän sitten kirjoitti meille Varaserti lapun ja lopussa sanoi minulle jotenkin, että "Parempi olla sitten -jotain-". Lähdin sitten lappu kourassa pois heidän luotaan ja ihmettelen kyllä suuresti heidän käytöstään. Eikös se niin mene, että suomen muotovaliosta tule yhdellä sertillä ruotsin muotovalio? Näin minä ainakin olen ymmärtänyt...

Vaikka tyhjin käsin ei lähdetty näyttelystä jäi siitä silti jotenkin huono maku. Romeon tulokseen ja arvosteluun olen hirmutyytyväinen, mutta tuomarin ja varsinkin kehäsihteerien käytös oli mielestäni epäkohteliasta. Tai ainakin minulle jäi sellainen tunne, että "anteeksi kun olen täällä". Tämä näyttely ei kuitenkaan toivottavasti jäänyt viimeiseksi näyttelyksi Ruotsissa, sillä olihan se serti kuitenkin tosi lähellä=)

Romeon arvostelu suomennettuna

"Erinomaisen tyyppinen. Kaunis maskuliininen pää. Tummat silmät. Hyvä ilme. Hyvä purenta. Lyhyt selkä. Hyvin kannettu häntä. Hyvä rintakehä. Niukat kulmaukset edestä, riittävät takana. Liikkuu hieman korkeasti edestä. Hyvä turkki ja väri" 52 cm ERI2, SA, PU2, VARASERT, VARACACIB

Vesisateen vuoksi ei saatu kuvaa voittajasta tai Romeosta.

Ps. Eipäs mennäkään Rovaniemen juhannusnäyttelyyn. Harmaita oli ilmottautunut hienot 17 kappaletta, mutta myös tuomari oli vaihtunut. Turha sinne on mennä hakemaan EH:ta. Nyt Romeo jää siis näyttelytauolle ja seuraavaksi on toivottavasti haukkukokeet elokuussa, riippuu täysin isästä.... Lopuksi vielä kuva Romeosta ja palkinnoista.