tiistai 21. tammikuuta 2014

Ruusa on nyt ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä, Pellon ryhmänäyttelyyn. Tuomarina kyseisessä näyttelyssä on norjalainen Vigdis Nymark, joka on ainakin minulle täysin tuntematon. Noh, käydäänpä nyt katsomassa minkälaisen arvostelun neiti saa. Vähän kyllä kieltämättä jännittää, miten meillä menee. Ruusahan ei ole ollut paljon ollenkaan tekemisissä muiden koirien kanssa, joten saattaa kehäkäyttäytyminen olla aikamoista... Onneksi se on kuitenkin juniori, eli toivottavasti saataisiin sillä edes jotakin anteeksi. Virallista mittaakaan en ole tuosta koirasta saanut, mutta kyllä se ainakin alle 52 cm on... Kyllä kuvittelisin neidin ihan oikeisiin mittoihin menevän. Toivottavasi. Kyllähän tuo tietysti saattaa aika omalaiseltaan näyttää muiden saman ikäisten joukossa. Ruusahan ei siis todellakaan ole mikään lyhyt jalkainen pallo, mitä näkee paljon harmaa nartuissa, varsinkin juonioreissa. Ruusalta kyllä jalkaa löytyy, mutta sopivassa määrin, kropaltaanhan tuo on aika hieno, vähän semmonen sporttimalli. Muistuttaa etäisesti Romeota juniorina, mutta reilusti enemmällä määrällä lihasta.
 Ruusalla alkoi myös ensimmäiset juoksut, mikä meinaa sitä, että Romeo on ihan sekaisin. Sillälailla vähän huono, että juoksut tuli juuri tähän tammikuun puoleen väliin, sillä Sodankylässä on pakkaslukemat olleet sitä -30 astetta. Sisällä kun koiria käyttää ei puhettakaan, että molemmat voisi yhtäaikaa ottaa. Ja Romeo ei viihdy ollenkaan sisällä, missä haisee Ruusa, vaan tämä haluaa heti ulos Ruusan luo. No, onneksi silti edes tämä pikkutyvär osaa ottaa ilon irti niistä hetkistä kun sisälle pääsee.
 Kauan on ollut suunnitelmissa, että pitäisi kynnet leikata tuolta tytöltä. Sillä on nimittäin paha tapa hyppiä paljon ihmisiä päin, varsinkin leikin yhteydessä. Ei siinä mitään, mutta kun sillä on niin terävät kynnet että monesti on kädet ja jalat olleet ihan naarmuilla. Nyt ennen tuota tulevaa Pellon näyttelyä päätin hoitaa senkin homman alta pois. Tuo penikka osaa kyllä yllättää. Antoi leikata kynnet tosi hienosti, nukkui vain eikä välittänyt mistään mitään. Sinänsä aika jännä, sillä Ruusalta löytyy niin paljon luonnetta, että olisin kuvitellut, että kynsienleikkuusta ei tule mitään. Romeo ei ole koskaan antanut kynsiä leikata, mutta se ei haittaa, sillä sen kynnet ei ole ongelma. Mutta kun ottaa huomioon, että Romeo on aina ollut luonteeltaan hyvin rauhallinen ja sitä saa vetää vaikka hännästä eikä se tee mitään, mutta kai jalat on sille vain jotenkin herkempi paikka. 
2014 vuotta on tullut jonkun verran suunniteltua koirien suhteen. Ruusalla on nyt ainakin tämä Pellon näyttely edessä ensimmäiseksi. Rovaniemellä on maaliskuun alussa SHHJ:n vuosikokous ja päänäyttely, ja kovasti olen harkinnut, että ilmoittaisin molemmat koirat sinne. Romeon vähän sen takia, että sillä saattaisi olla edes jonkinlaiset mahdollisuudet saada se ERInomainen, mikäli on hyvässä karvassa ja kunnossa tuolloin. Ruusasta ei ole yhtään takeita, mitä sieltä tulee, mutta nyt kun on nuinkin lähellä päänäyttely niin kyllähän tuo penska pitää käyttää näytillä. Harmailla on Marja Talvitie tuomarina. Hänen kehässään olen viime keväänä käynyt karhukoiran kans ja selvästi piti hyvärakenteisista koirista. Molemmillahan nuilla on omia pikku virheitään. Romeolla lähinnä nuo kamalan suorat etujalat ja Ruusalla isot, löysät korvat, sekä mitättömät takakulmaukset. Ja saattaa se hitusen takakorkeakin vielä olla, jos se seisoo huonosti. Harmittavaa, ettei olla Ruusan kanssa päästy käymään missään näyttelyreeneissä, vaan mennään ihan kylmiltään tuonne Pelloon. 
Maaliskuun lopulla olisi myös Kemijärvellä ryhmänäyttely. Tuomarina on Hannu Talvi muistaakseni. Hänen kehässään en ole tainnut koskaan käydä minkään koiran kanssa, mutta Talvi kuuluu niihin tuomareihin, kenen kehään veisin koiran mielelläni. Katsoa nyt ekaksi, mitä Pellossa sanotaan Ruusasta ja miettiä sen jälkeen ilmoittaako Ruusaa tuonne. Kevään aikana olisi vielä pari ryhmänäyttelyä Lapissa, mutta niitä mietitään vasta myöhemmin, riippuen aikaisemmista näyttelyistä ja karvatilanteesta. Syksyä odotetaan hulluna ja sitä, miten tää pirpana nyt jatkaa ens syksynä. Tavoite olisi tietysti saada niitä täydenerän työskentelyitä ja hakua vähän paremmaksi ja laajemmaksi. Luulisi, että Ruusa vähän on viisastunut syksyyn mennessä ja malttia löytyy vähän enemmän. Koehommat olisi toivottavasti sitten ensi syksynä edessä. Romeohan nyt oli koko viime syksyn perus varma itsensä. Saatiinkohan sille kuusi tai seitsemän hirveä. Suurin osa nuista oli vasoja, mikä Romeon tapaan meinasi siis pitkää loppupäivää emää haukkuessa. Sen vuoksi kaatokuvia ei juurikaan ole Romeosta ja hirvistä, koska tuolla herralla ei ole tapana jäädä kaadolle, mikäli hirviä on enemmän kuin yksi. Lumet meillä tuli jo joskus marraskuussa, eikä marraskuun puolivälin jälkeen raskinut koiria käyttää metsässä oikeastaan paljon ollenkaan. Mutta hiljaa hyvä tulee ja maltti on valttia, vai mitä?;)