Vähän syksyä

Tämä syksy on ollu hyvinki vaihteleva koirien osalta. Varsinki Ruusalla. On niitä todella hyviä päiviä, mutta sitten on myös niitä päiviä, ettei oikeen tiiä että missä mennään. Mutta tosiaan silloin ku sattuu hyvä päivä niin se ruukaa kyllä myös olla tosi hyvä. Haukku työskentelyhän tuolla koiralla on ihan mahtavaa. Hirvet jää todella hyvin löytöpaikalle, HT on yli sata, seuraaminen sujuu, sekä myös pysäyttäminen ja yhteydenottojakin on jopa pariin kertaan tullut. Veteenhän tuo tyttö ei mene, eikä oikeastaan jäällekkään, mikä on ihan hyvä tähän aikaan vuodesta. Säilyypä koira suuremmalla todennäköisyydellä hengissä. Vielä kun saadaan hakua laajemmaksi niin hyvä tulee.

Tuo Ruusan ensimmäinen hirvi on kyllä teettänyt. Kun on pidetty tuota ensimmäistä kaatoa tärkeänä, että se pitää olla täysin seisontahaukkuun yms niin on monta tilaisuutta joutunut olemaan käyttämättä. No viimein 25.10. onnistui ja Ruusalle saatiin ensimmäinen vasa. Koira tietysti lähti emän perään, mutta onneksi se meni joen yli, joten koira tuli samantien takaisin kaadolle. Tässä välissä käytiin kokeissa, jääden hakupisteille. Mutta 5.11. koiralle saatiin taas vasa muutaman tunnin työskentelyn päätteeksi, huippu koira. Toivottavasti juoksut ei tule ihan heti, niin pääsee vielä joulukuun puolella käymään kokeissa koiran kans.

Romeolle on tälle syksylle saatu kolme hirveä ja poitsu on ollu ihan hyvä varma ittensä. Välillä nyt loppu syksystä näkyy väsymyksen merkkejä, mutta nyt on mettästys jäänytkin vähemmälle niin eiköhän se siitä.

Hirvenpyynnin ensimmäinen viikko

Joo eli tässä on nyt viikon päivät pyydetty hirviä enemmän ja hävemmän. Pakko "vähän" hehkuttaa tuota koiraa. Romeo on ollu ihan mielettömän huippu koko syksyn. Parina ensimmäisenä päivänä elokuun 20. päivän jälkeen koira oli vähän kesäterässä, mutta eipä tule sen jälkeen mieleen päivää etteikö Romeo olis löytäny hirveä. Ehottomasti Romeon tähän astisista syksyistä paras. 

Alotuspäivänä aamusta oli emä+2 vasaa haukussa ja sen jälkeen 3+4 piikkinen uros, mikä lopulta päästiin kaatamaan. Viikolla Romeolla oli hyviä haukkuja, varsinkin perjantaina, jolloin koira työskenteli ainakin kolmilla eri hirvillä. Sunnuntaina Romeolle sitten hyvään haukkuun vasa.

Ruusa jätettiin suosiolla alotuspäivänä kotiin, mutta seuraavana päivänä koira haukkui todella hyvin, mutta ei kaatoa. Seuraavana lauantaina Ruusalla taas ihan huippua työskentelyä, haukkutiheyskin oli lähemmäs 130. Mutta vähän epäonneakin oli mukana, eli ei edelleenkään kaatoa. 

Koirat on kyllä pelanneet koko syksyn tosi hyvin, eli koirissa ei ole ainakaan vikaa, mutta ehkä vika löytyy haukulle menijöissä;) Syksyn tavoitteena olisi vielä saada Ruusalle ensimmäinen hirvi hyvään haukkuun.

Vähän päivitystä

6.9. järjestettiin Elmo-cup:n ensimmäinen osakilpailu Sodankylän Petkulassa. Ylituomarina oli Pentti Halonen. Kokeeseen osallistui kuusi koiraa, ja tietty siis myös meidän Ruusa. Aluksi ei oikeastaan ollut minkäänlaisia ennakko odotuksia, voi tulla ihan mitä vaan, koska Ruusahan ei ollut kuin kerran aikaisemmin tänä syksynä haukkunut hirviä. Eikä sitä oikeastaan oltu edes paljoa metsällä ehditty käyttää kun itse olen viikot Rovaniemellä ja mustaherukkahommat ja työt vie aika reilusti aikaa näin elo-syyskuun vaihteessa.

Mutta kokeet meni paremmin kuin hyvin ! Ihan mieletön pikkupimu tuo Ruusa. Hirvi löytyi ensimmäiseltä hakulenkiltä 25 min päästä (8:35). Löytömatkaa tuli 3,5 km ja etäisyys ryhmästä oli 1,2 km. Hirvi jäi löytöpaikalle ja löytöhaukkua tulikin se 120 minuuttia. Haukkuaikaa yhteensä 247 min, josta siirtyvää 4 minuuttia. Karkkoja neljä kappaletta, joista kilometrejä kertyi 5,2 km. Uusintahaukkuja 3 (yli 30 min), viimeistä karkkoa koira ei saanut kiinni. AT tuli kaksi kappaletta. HT 94. Lähestyttäessä haukkua haukkutiheys harveni, mistä lähti pari pistettä. Koira myös tuli kokeen loputtua kutsusta. Vauhtia kuulemma riitti koko päivän ajan eikä koirassa paljon näkynyt väsymisen merkkejä kokeen jälkeen.

Haku: 8
Löytötehokkuus: 10
Löytöhaukku: 10
Haukkutyöskentelyn laatu: 8
Pakenevan hirven seuraaminen: 10
Pakenevan hirven pysäyttäminen: 10
Haukkuaika: 10
Haukun kuuluvuus: 8
Haukun tiheys ja peittävyys: 8
Yhteistyö ja tottelevaisuus: 4
a) 1 b) 1 c) 2

Yhteensä siis 86 pistettä ja kisan toinen sija! Ja lisäksi siis Ruusan ensimmäinen HIRV 1 ! Ihan mahtavaa.

Koko päivä sujui muutenkin hyvin, kuudesta koirasta neljällä todettiin hirvityöskentely.

Sunnuntaina lähdin sitten Romeon kanssa käymään katselemassa, josko jotakin löytyisi, kun ei poika ollut viikkon päässyt metsälle. Hirvet löytyivät noin puolen tunnin haun päätteeksi. Se "pikkureissu" vähän venyi, ainakin koiran osalta, kun Romeo päätti lopettaa hommat vasta maanantaiaamuna puoli seitsemän aikaan. Harvemmin Romeo jää pimeän aikaan metsään, muistaakseni vain kerran aikaisemmin on ollut yön metsässä. No, ehkä viikon tauko ja se, että haukussa olleet emä ja vasa eivät paljoa liikkuneet, vaikutti asiaan. Työskentelymatkaa tuli suunnilleen joku 20-30 km ja työskentely aikaa 16 tuntia, josta suurin osa haukkua.

Pakko myöntää, että viikonloppu oli ihan huippu koirien osalta. Ruusalle ensimmäinen koe, mahtavalla työskentelyllä ja Romeolle 16 tunnin työskentely hirvillä. Tämmösiä lisää kiitos. Kyllähän näitten kanssa tohtii alottaa hirvenpyynti kahen viikon päästä.

Ruusan kans olisikin tarkoitus mennä 14.9. Elmo-cup:n toiseen osakilpailuun seuraavaksi. Peukut pystyyn, että onni olisi taas mukana.

 Ja niin vain sitä meni ja ilmotti Ruusan vielä yhteen näyttelyyn tälle vuodelle. Javaruksen ryhmänäyttelyyn nimittäin. Karvanlähtöhän tuolla oli alkamassa, mutta sama se oli käyttää neitiä kehässä, kun muutenkin minun piti kys. näyttelyyn mennä. Tuloksena nuortenluokassa EH ja 4. sija, mutta ei voi muuta kuin kehua kuinka hienosti lapsi käyttäytyi ja esiintyi kehässä! Vaikka viime kerrasta oli 5 kk aikaa. Tulos oli ihan Ruusan tasoa.
Tuomarina oli Tuula Savolainen. Arvostelu:

"18 kk. Ihannekokoa pienempi narttu. Hyvä sukupuolileima. Keskiharmaa. Karvanvaihto kesken. Riittävä värivaihtelu. Hieman pitkä lanne. Erinomainen tiukasti kiertyvä häntä. Kevyt pää, jossa maski saisi olla parempi. Hyvät korvat. Tummat silmät, hieman suorat olkavarret. Liikkuu hyvin. Hyvin esitetty." Luonne 1 ja 47 cm.

Käytin myös karjalankarhukoirauroksen kehässä, tuloksena AVO H, sekä ajokoiranartun NUO EH2.

Nyt on tosiaan jo tämä syksykin alkanut ja monella varmasti vesilinnun/karhunpyynti kuumimmillaan. Itsehän en metsälle pääse vielä viikkoon, mutta toivottavasti koirat pääsee mettällä käymään edes jonkin verran. Tai olihan Ruusa käynyt alotuspäivänä pikkulenkin ja hirvenkin oli löytänyt. Ensimmäiset kokeet onkin jo 6.9. Elmo-cupin ensimmäinen osakilpailu.

Pitkästä aikaa jonkinlaisia kuulumisia. Kevät ja kesä on menny koirien suhteen hyvinki lepposasti. Oikeastaan ainoa mainitsemisen arvoinen juttu taitaa olla se, kun Ruusa kävi haukkumassa konekarhua Kelujärvellä toukokuussa. Pisteitä en nyt tähän hätään muista, pirpana haukkui konetta hienosti, mutta lopussa kiinnioton kanssa oli hiukan ongelmia. Ei siis vikaa koirassa vaan enemmänkin hihnan toisessa päässä ja koulutuksessa. Noh, kyllähän tuo joskus tulee kutsustaki takasin. Siis joskus. Kun siltä tuntuu.

Hellettä on ollu nyt parin viikon aikana enemmän ku tarvis. Koiria on rannalla käytetty, mutta eihän nuo nyt suostu uimaan. Oma häpiänsä. No mutta enää pikkusen rapia kuukausi ja koiratki pääsee irti. Olen joskus jo tainnu sanoa, mutta kauhian mielenkiinnolla ootan tätä syksyä, että mitä tuosta lapsesta tulee. Kauhia luottohan tuohon on ja ekat kokeetki on jo valmiiksi katottu. Heh. Onneksi on silti ees yks koira, joka pelaa varmasti syksyllä. Go Romeo. 

Ainiin, ja ne korvat. Ruusa ja sen hemmetin korvat. Ei niistä tainnu ikinä tulla semmosia ku pitäis. Tai ainakaan vasemmasta korvasta. Eli toisin sanoen näyttelypuolella luotto on karissu tuohon neitiin tämän kevään aikana, mutta onneksi se ei mettästystä haittaa. Ja onneksi Ruusa nyt muuten on niin nätti, että eikhän sieltä näyttelyistä jotaki tule sitte talvella, mutta valiota tuosta tuskin koskaan tulee. Haittaakse? ei. 

Pitemmittä puheitta haukkurikasta syksyä kaikille! muutama kuva kevään/kesän ajalta.

Näyttelyitä

Eli siis 8.-9.3. oli SHHJ:n vuosikokous ja päänäyttely Rovaniemellä. Näyttelyssä oli molemmat koirat mukana ja tuomarina oli Marja Talvitie. Romeon tulos oli VAL ERI, VAK3, PU4. Arvostelu: 

"Keskikokoinen, erinomainen tyyppi, hyvä pää, kovin niukat etukulmaukset ja hieman liian suorat ranteet. Hyvät takakulmaukset, riittävästi kiertyvä häntä. Hyvä väri ja karva, liikkuu hyvin." 

Ruusa puolestaan sai EH:n seuraavanlaisella arvostelulla 

"Vielä hieman pehmytselkäinen, edestä ja takaa niukasti kulmautunut, hieman lanneosaltaan pitkä tyttö, hyvä pää, ihanne häntä, erinomainen karvanlaatu, liikkuu löysästi. Tarvii aikaa."

29.3. oli puolestaan Kemijärven ryhmänäyttely, missä olin Ruusan kans. Tuomarina oli Hannu Talvi ja Ruusan tulos oli JUN ERI, JUK2. SA jäi saamatta korvien takia. Tuomari sanoikin, että kun korvista lähtee löysyys niin katotaan sitte uudestaan.

"Kirkas keskiharmaa, hyvä koko ja mittasuhteet. Kaunis pää, liikkeessä pehmeät korvat. Kauttaaltaan erinomainen rakenne. Hyvä turkki ja häntä. Esiintyy ja liikkuu erinomaisesti."

FI K&MVA Säkäpuron Romeo 7 vuotta

Tänään, eli 11.3.2014 Romeo täytti siis huimat seitsemän vuotta. Aika on kyllä mennyt ihan järkyttävän nopeaa. Vastahan tuo haettiin Tohmajärveltä ja opeteltiin sen kans istumista ja luoksetuloa. Tämä herra on kyllä opettanut ihan hurjasti ja Romeon kanssa on päästy paremmin sisälle tähän koiraharrastukseen ja varsinkin koe-ja näyttelypuoleen, ja oikeastaan metsästykseenkin, sillä hirvikokeen ammuin samaisena keväänä kun Romeo meille saapui ja siitä se kipinä sitten siihenkin syttyi. Ja nyt kun alkaa miettimään niin myös kaikki kolme hirveäni olen Romeolle ampunut. Romeota hankkiessa tarkoituksenahan oli hommata harmaanarttu, mutta niin vain kävi, että sukupuoli vaihtui, mutta ei ole kyllä päivääkään tarvinut katua. Ihan mielettömän upea koirahan tuo on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Toivottavasti näitä vuosia kertyy vielä vähintäänki toiset seittemän. Kiitos ja kumarrus. 

3 kk

17 kk

4 v

5 v

6 v