Ja niin vain sitä meni ja ilmotti Ruusan vielä yhteen näyttelyyn tälle vuodelle. Javaruksen ryhmänäyttelyyn nimittäin. Karvanlähtöhän tuolla oli alkamassa, mutta sama se oli käyttää neitiä kehässä, kun muutenkin minun piti kys. näyttelyyn mennä. Tuloksena nuortenluokassa EH ja 4. sija, mutta ei voi muuta kuin kehua kuinka hienosti lapsi käyttäytyi ja esiintyi kehässä! Vaikka viime kerrasta oli 5 kk aikaa. Tulos oli ihan Ruusan tasoa.
Tuomarina oli Tuula Savolainen. Arvostelu:

"18 kk. Ihannekokoa pienempi narttu. Hyvä sukupuolileima. Keskiharmaa. Karvanvaihto kesken. Riittävä värivaihtelu. Hieman pitkä lanne. Erinomainen tiukasti kiertyvä häntä. Kevyt pää, jossa maski saisi olla parempi. Hyvät korvat. Tummat silmät, hieman suorat olkavarret. Liikkuu hyvin. Hyvin esitetty." Luonne 1 ja 47 cm.

Käytin myös karjalankarhukoirauroksen kehässä, tuloksena AVO H, sekä ajokoiranartun NUO EH2.

Nyt on tosiaan jo tämä syksykin alkanut ja monella varmasti vesilinnun/karhunpyynti kuumimmillaan. Itsehän en metsälle pääse vielä viikkoon, mutta toivottavasti koirat pääsee mettällä käymään edes jonkin verran. Tai olihan Ruusa käynyt alotuspäivänä pikkulenkin ja hirvenkin oli löytänyt. Ensimmäiset kokeet onkin jo 6.9. Elmo-cupin ensimmäinen osakilpailu.

Pitkästä aikaa jonkinlaisia kuulumisia. Kevät ja kesä on menny koirien suhteen hyvinki lepposasti. Oikeastaan ainoa mainitsemisen arvoinen juttu taitaa olla se, kun Ruusa kävi haukkumassa konekarhua Kelujärvellä toukokuussa. Pisteitä en nyt tähän hätään muista, pirpana haukkui konetta hienosti, mutta lopussa kiinnioton kanssa oli hiukan ongelmia. Ei siis vikaa koirassa vaan enemmänkin hihnan toisessa päässä ja koulutuksessa. Noh, kyllähän tuo joskus tulee kutsustaki takasin. Siis joskus. Kun siltä tuntuu.

Hellettä on ollu nyt parin viikon aikana enemmän ku tarvis. Koiria on rannalla käytetty, mutta eihän nuo nyt suostu uimaan. Oma häpiänsä. No mutta enää pikkusen rapia kuukausi ja koiratki pääsee irti. Olen joskus jo tainnu sanoa, mutta kauhian mielenkiinnolla ootan tätä syksyä, että mitä tuosta lapsesta tulee. Kauhia luottohan tuohon on ja ekat kokeetki on jo valmiiksi katottu. Heh. Onneksi on silti ees yks koira, joka pelaa varmasti syksyllä. Go Romeo. 

Ainiin, ja ne korvat. Ruusa ja sen hemmetin korvat. Ei niistä tainnu ikinä tulla semmosia ku pitäis. Tai ainakaan vasemmasta korvasta. Eli toisin sanoen näyttelypuolella luotto on karissu tuohon neitiin tämän kevään aikana, mutta onneksi se ei mettästystä haittaa. Ja onneksi Ruusa nyt muuten on niin nätti, että eikhän sieltä näyttelyistä jotaki tule sitte talvella, mutta valiota tuosta tuskin koskaan tulee. Haittaakse? ei. 

Pitemmittä puheitta haukkurikasta syksyä kaikille! muutama kuva kevään/kesän ajalta.

Näyttelyitä

Eli siis 8.-9.3. oli SHHJ:n vuosikokous ja päänäyttely Rovaniemellä. Näyttelyssä oli molemmat koirat mukana ja tuomarina oli Marja Talvitie. Romeon tulos oli VAL ERI, VAK3, PU4. Arvostelu: 

"Keskikokoinen, erinomainen tyyppi, hyvä pää, kovin niukat etukulmaukset ja hieman liian suorat ranteet. Hyvät takakulmaukset, riittävästi kiertyvä häntä. Hyvä väri ja karva, liikkuu hyvin." 

Ruusa puolestaan sai EH:n seuraavanlaisella arvostelulla 

"Vielä hieman pehmytselkäinen, edestä ja takaa niukasti kulmautunut, hieman lanneosaltaan pitkä tyttö, hyvä pää, ihanne häntä, erinomainen karvanlaatu, liikkuu löysästi. Tarvii aikaa."

29.3. oli puolestaan Kemijärven ryhmänäyttely, missä olin Ruusan kans. Tuomarina oli Hannu Talvi ja Ruusan tulos oli JUN ERI, JUK2. SA jäi saamatta korvien takia. Tuomari sanoikin, että kun korvista lähtee löysyys niin katotaan sitte uudestaan.

"Kirkas keskiharmaa, hyvä koko ja mittasuhteet. Kaunis pää, liikkeessä pehmeät korvat. Kauttaaltaan erinomainen rakenne. Hyvä turkki ja häntä. Esiintyy ja liikkuu erinomaisesti."

FI K&MVA Säkäpuron Romeo 7 vuotta

Tänään, eli 11.3.2014 Romeo täytti siis huimat seitsemän vuotta. Aika on kyllä mennyt ihan järkyttävän nopeaa. Vastahan tuo haettiin Tohmajärveltä ja opeteltiin sen kans istumista ja luoksetuloa. Tämä herra on kyllä opettanut ihan hurjasti ja Romeon kanssa on päästy paremmin sisälle tähän koiraharrastukseen ja varsinkin koe-ja näyttelypuoleen, ja oikeastaan metsästykseenkin, sillä hirvikokeen ammuin samaisena keväänä kun Romeo meille saapui ja siitä se kipinä sitten siihenkin syttyi. Ja nyt kun alkaa miettimään niin myös kaikki kolme hirveäni olen Romeolle ampunut. Romeota hankkiessa tarkoituksenahan oli hommata harmaanarttu, mutta niin vain kävi, että sukupuoli vaihtui, mutta ei ole kyllä päivääkään tarvinut katua. Ihan mielettömän upea koirahan tuo on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Toivottavasti näitä vuosia kertyy vielä vähintäänki toiset seittemän. Kiitos ja kumarrus. 

3 kk

17 kk

4 v

5 v

6 v

Pello rn

15. helmikuuta oli siis Pellon ryhmänäyttely ja Ruusan olin sinne ilmottanu debytoimaan näyttelykehät. Pari kertaa ennen tuota näyttelyä käytiin näyttelyharjotuksissa, jotta Ruusaki pääs näkemään muitaki koiria Romeon lisäksi. Perjantaina lähdin Ruusan kans Rovaniemelle, jossa oltiin yö ja lauantaiaamuna puoli kahdeksan aikaan lähettiin sitten ajamaan kohti Pelloa. Näyttelypaikalla Ruusa käyttäytyi aluksi niinkuin olettaa saattaa, eli haukkui ja hyppi ja veti joka suuntaan. Liukas ja jäinen maa ei ollu hyvä yhistelmä tuon kans.. Kehän laidalle ahtauduttiin vähän ennen kehän alkua. Tuomarina oli norjalainen Vigdis Nymark, josta ei alunperin ollut oikeastaan yhtään mitään tietoa. Uroksista pari junioria sai ERI:n, mutta ei SA:ta, avoimenluokan uros oli ainoa, joka sai SA:n. Muuten urosten tulokset oli 4xERI, 3xEH, H, T ja HYL. Ei oikeestaan ollu mitään sen kummempia tavoitteita näyttelyn suhteen, EH oli semmonen realistinen, sopiva tavoite. Ja varsinkin suhteellisen tiukan uroskehän jälkeen, tuo tavoite vaikutti tosi hyvältä.

Ruusan lisäksi juniorikehässä oli kaks Tunturijärven koiraa ja Ruusa siis ensimmäisenä kehässä. Tuomari katsoi ekaksi kaikilta hampaat ja (ylläri!) Ruusa näytti ne tosi hyvin! Tuota ressasin kaks viikkoa, mutta näköjään edellispäivän harjottelu oli tuottanu tulosta. Sitten kierrettiin ympyrä ja tuomari mittasi kaikki, Ruusa on nyt näköjään keskikokoa pienempi, noh mikä jottei. Tuomari katsoi tarkasti liikkeitä ja Ruusa liikkui ja seisoi niin reippaasti ja nätisti! Kyllä tuon koiran kans passaa käyä näyttelyissä useamminki. Arvostelustahan en mitään ymmärtäny, joten oli ihan mieletöntä kun kehätoimitsija nosti punaisen lätkän ylös. SIIS mitä?! Kaikkea olin miettinyt hylätyn ja erittäinhyvän väliltä. Toinenkin junioriluokan koira sai ERI:n ja kilpailuluokassa Ruusa oli ykkönen ja sai SA:n. Nartuissa vasta viimeinen käyttöluokankoira sai SA:n, joten PN-kehässä oltiin kahdestaan, Ruusan jäädessä toiseksi etuliikkeitten vuoksi. 

Mutta aivan mieletön suoritus! Kyllä oli väsynyttä porukkaa kun kotia päästiin, mutta silti ei voi kun hymyillä. Tuo neiti osaa vissin olla nätistikin kun sitä vaaditaan:) Arvostelu on vapaasti suomennettu jotakuinki näin

"Erinomaista tyyppiä oleva näyttävä narttu. Feminiininen pää. Hieno ilme. Hyvä runko ikäisekseen. Hyvät takakulmaukset. Hyvä alalinja ikäisekseen. Tyydyttävät etukulmaukset. Hyvä luonne ja oikea purenta. Tehokas liike. 47 cm" 

Tuloksena siis ERI, JUK1, SA, PN2, VARASERT. 

Kuvia ei ole valitettavasti, kun itse toimin "kameramiehenä", mutta samannäköinen tuo tyttö on kuin kuukausi sittenki. Ilmoitin Rovaniemelle päänäyttelyyn sekä Ruusan että myös Romeonkin ja Ruusa on nyt myös ilmoitettu Kemijärven ryhmänäyttelyyn, sitten luultavasti neiti pudottaa karvat pois ja voidaan keskittyä kaikkeen muuhun. 

Ruusa 1 vuotta!

 Ruusa täyttää tänään jo vuoden. Mihin se aika on menny? Tähän hätään ei ollut mahdollista ottaa neidistä yks vuotis kuvaa, joten aattelin vähän kaivella kansioita ja fiilistellä vanhemmilla kuvilla.

Ruusa on nyt ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä, Pellon ryhmänäyttelyyn. Tuomarina kyseisessä näyttelyssä on norjalainen Vigdis Nymark, joka on ainakin minulle täysin tuntematon. Noh, käydäänpä nyt katsomassa minkälaisen arvostelun neiti saa. Vähän kyllä kieltämättä jännittää, miten meillä menee. Ruusahan ei ole ollut paljon ollenkaan tekemisissä muiden koirien kanssa, joten saattaa kehäkäyttäytyminen olla aikamoista... Onneksi se on kuitenkin juniori, eli toivottavasti saataisiin sillä edes jotakin anteeksi. Virallista mittaakaan en ole tuosta koirasta saanut, mutta kyllä se ainakin alle 52 cm on... Kyllä kuvittelisin neidin ihan oikeisiin mittoihin menevän. Toivottavasi. Kyllähän tuo tietysti saattaa aika omalaiseltaan näyttää muiden saman ikäisten joukossa. Ruusahan ei siis todellakaan ole mikään lyhyt jalkainen pallo, mitä näkee paljon harmaa nartuissa, varsinkin juonioreissa. Ruusalta kyllä jalkaa löytyy, mutta sopivassa määrin, kropaltaanhan tuo on aika hieno, vähän semmonen sporttimalli. Muistuttaa etäisesti Romeota juniorina, mutta reilusti enemmällä määrällä lihasta.

 Ruusalla alkoi myös ensimmäiset juoksut, mikä meinaa sitä, että Romeo on ihan sekaisin. Sillälailla vähän huono, että juoksut tuli juuri tähän tammikuun puoleen väliin, sillä Sodankylässä on pakkaslukemat olleet sitä -30 astetta. Sisällä kun koiria käyttää ei puhettakaan, että molemmat voisi yhtäaikaa ottaa. Ja Romeo ei viihdy ollenkaan sisällä, missä haisee Ruusa, vaan tämä haluaa heti ulos Ruusan luo. No, onneksi silti edes tämä pikkutyvär osaa ottaa ilon irti niistä hetkistä kun sisälle pääsee.

 Kauan on ollut suunnitelmissa, että pitäisi kynnet leikata tuolta tytöltä. Sillä on nimittäin paha tapa hyppiä paljon ihmisiä päin, varsinkin leikin yhteydessä. Ei siinä mitään, mutta kun sillä on niin terävät kynnet että monesti on kädet ja jalat olleet ihan naarmuilla. Nyt ennen tuota tulevaa Pellon näyttelyä päätin hoitaa senkin homman alta pois. Tuo penikka osaa kyllä yllättää. Antoi leikata kynnet tosi hienosti, nukkui vain eikä välittänyt mistään mitään. Sinänsä aika jännä, sillä Ruusalta löytyy niin paljon luonnetta, että olisin kuvitellut, että kynsienleikkuusta ei tule mitään. Romeo ei ole koskaan antanut kynsiä leikata, mutta se ei haittaa, sillä sen kynnet ei ole ongelma. Mutta kun ottaa huomioon, että Romeo on aina ollut luonteeltaan hyvin rauhallinen ja sitä saa vetää vaikka hännästä eikä se tee mitään, mutta kai jalat on sille vain jotenkin herkempi paikka. 

2014 vuotta on tullut jonkun verran suunniteltua koirien suhteen. Ruusalla on nyt ainakin tämä Pellon näyttely edessä ensimmäiseksi. Rovaniemellä on maaliskuun alussa SHHJ:n vuosikokous ja päänäyttely, ja kovasti olen harkinnut, että ilmoittaisin molemmat koirat sinne. Romeon vähän sen takia, että sillä saattaisi olla edes jonkinlaiset mahdollisuudet saada se ERInomainen, mikäli on hyvässä karvassa ja kunnossa tuolloin. Ruusasta ei ole yhtään takeita, mitä sieltä tulee, mutta nyt kun on nuinkin lähellä päänäyttely niin kyllähän tuo penska pitää käyttää näytillä. Harmailla on Marja Talvitie tuomarina. Hänen kehässään olen viime keväänä käynyt karhukoiran kans ja selvästi piti hyvärakenteisista koirista. Molemmillahan nuilla on omia pikku virheitään. Romeolla lähinnä nuo kamalan suorat etujalat ja Ruusalla isot, löysät korvat, sekä mitättömät takakulmaukset. Ja saattaa se hitusen takakorkeakin vielä olla, jos se seisoo huonosti. Harmittavaa, ettei olla Ruusan kanssa päästy käymään missään näyttelyreeneissä, vaan mennään ihan kylmiltään tuonne Pelloon. 

Maaliskuun lopulla olisi myös Kemijärvellä ryhmänäyttely. Tuomarina on Hannu Talvi muistaakseni. Hänen kehässään en ole tainnut koskaan käydä minkään koiran kanssa, mutta Talvi kuuluu niihin tuomareihin, kenen kehään veisin koiran mielelläni. Katsoa nyt ekaksi, mitä Pellossa sanotaan Ruusasta ja miettiä sen jälkeen ilmoittaako Ruusaa tuonne. Kevään aikana olisi vielä pari ryhmänäyttelyä Lapissa, mutta niitä mietitään vasta myöhemmin, riippuen aikaisemmista näyttelyistä ja karvatilanteesta. Syksyä odotetaan hulluna ja sitä, miten tää pirpana nyt jatkaa ens syksynä. Tavoite olisi tietysti saada niitä täydenerän työskentelyitä ja hakua vähän paremmaksi ja laajemmaksi. Luulisi, että Ruusa vähän on viisastunut syksyyn mennessä ja malttia löytyy vähän enemmän. Koehommat olisi toivottavasti sitten ensi syksynä edessä. Romeohan nyt oli koko viime syksyn perus varma itsensä. Saatiinkohan sille kuusi tai seitsemän hirveä. Suurin osa nuista oli vasoja, mikä Romeon tapaan meinasi siis pitkää loppupäivää emää haukkuessa. Sen vuoksi kaatokuvia ei juurikaan ole Romeosta ja hirvistä, koska tuolla herralla ei ole tapana jäädä kaadolle, mikäli hirviä on enemmän kuin yksi. Lumet meillä tuli jo joskus marraskuussa, eikä marraskuun puolivälin jälkeen raskinut koiria käyttää metsässä oikeastaan paljon ollenkaan. Mutta hiljaa hyvä tulee ja maltti on valttia, vai mitä?;)