SYKSY 2019

Syksy 2019 oli niin tapahtumarikas, että sen tiivistäminen lyhyeen, helposti luettavaan muotoon vaatii melko monen asian pois jättämistä, mutta jos nyt jotain mieleenpainuvimpia kohtia menneestä syksystä.

Elokuun 20. päivä oli tietysti tarkoitus lähteä katsomaan, josko jotain karhutilanteita saatais aikaseksi. No ei kotipihaa pitemmälle päästy kun Tuure ja Ruusa päätti alottaa omatoimisesti kauden ja otti häkistä ritolat. Ruusa löytyi muutaman tunnin päästä naapurista ja Tuure paikannettiin parin tunnin jälkeen haukkumasta hirveä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja iltapäivällä oli taas kaikki koirat kotona.

Luotto Tuureen edellisen kauden perusteella oli aika kova ja edellisen vuoden hyvät kokemukset Ivalon haukkukokeesta johti siihen, että syksyn toinen irtilasku oli tarkotus hoitaa kokeen merkeissä Ivalossa. Sinneppä sitte suunnattiin elokuun 24.päivä. Hirvet löytyki, mutta niin läheltä, että löytö karkas, mutta loppupäivästä meinas tehä tiukkaa saada karkkomatkat kasaan, Kaiken kaikkiaan älyttömän hieno päivä ja kotiin tuomisina Trackerin panta ja Tuuren toinen ykkönen.

Koehommilla jatkettiin ensimmäisen pyyntijakson jälkeen (Tuurelle yksi kaato hienon työskentelyn päätteeksi). Oman seuran järjestämät kokeet ei menny ihan suunnitelmien mukaan meillä ja reilun 360 min hakulenkin jälkeen sijoitus 17/17. Kokeilla jatkettiin myös seuraavat kaksi viikonloppua. Ekasta irtos kolmas ykkönen ja kolmannesta saatiinki se viiminen.

Ruusan poika Rokka

Hirvenpyynnin alotusviikonloppuna ei kaatoryyppyjä nautittu vaikka koirat pelaski hyvin. Sunnuntaina Tuure löys heti irtilaskusta ylivuotisen ja 10 kilometrin karkon jälkeen hirvien vaihto ja vasapari haukkuun. Todellisia ampumatilanteita ei yrityksistä huolimatta saatu ja parin karkon jälkeen väärälle alueelle, jonne hirvet jäi haukkuun hämärän tullessa. Tuuren tuntien poiskuttuminen on yhtä tyhjän kanssa, joten jätettiin poika haukkumaan ja kotia syömään. Seittemän aikaan Tuure lopetti ja lähti tulemaan pois, mutta kotimatkalla löyty uus pelikaveri ja uus löytöhaukku päälle.. 10 aikaan hirvi lähti liikkeelle ja meni ojasta yli, mistä Tuure ei sitte tohtinu perässä mennä. Hetken empimisen ja yrittämisen jälkeen Tuure päätti "oikasta" järven poikki, mikä meinaski koitua kohtaloksi. Ehittiin ku ehittiinki paikalle viime hetkillä ja saatiin pikkujätkä pelastettua järvestä. Kotia päästyä kahen tunnin elvyttämisen jälkeen Tuure palas takasin elävien kirjoihin. Pitkän ja raskaan illan ja yön jälkeen selvittiin onneksi vain säikähyksellä.

Tuure otti lepiä muutaman päivän ja perjantaina lähettiin kokeileen, että kuinka sunnuntai otti Tuuren henkiselle kantille. Irtilaskusta noin puoli tuntia ja vajaa kaks kilometriä löytö. Ei jääny haukkuun, mutta matkoja tuli semmoset vajaa 20 kilsaa ennen ku jäi haukkuun. Järven rannalle. Lähettiin kattomaan, että mikä homma ja siellä hirvi oli järvessä ja koira jäällä hirven vieressä. Tämäki tilanne päätty siihen, että Tuure tippu järveen. Ensimmäisenä tietty uimaan hirvelle, mutta onneksi vielä löytyy edes hitusen itsesuojeluvaistoa ja tajus kääntyä rantaa kohti, mistä saatin koira kiinni. Hirvikin sai jäädä jatkamaan matkaa.

Ruusalla ja Romeolla oli ihan perus syksy. Ruusa tosin sairasti ekana elokuussa kurkkutulehuksen ja myöhemmin syksyllä kärsittiin nenäpunkista, mitkä sitte vähän hidasti syksyä. Romeo vietti parikin yötä mettässä ku on niin vieläki niin jästipää, ettei voi tulla pois silloin ku pitäis. Mutta hirvet löyty tänäki syksynä yllättävän hyvällä prosentilla ja jalkoihin vanha herra ei jääny pyörimään kertaakaan. Toivottavasti vielä ens syksynä päästään tekemään pari reissua Romeon kans.

Syksy 2019 lopetettiin koirien osalta jo hyvissä ajoin, koska lokakuun lopussa oli jo niin paljon lunta, ettei nuo meijän pikkukoirat päässy juuri mihinkään. Kaikki hirvet kuitenki saatiin ja ens syksynä jatketaan harjotuksia! Jos jotain tänä syksynä on oppinu, niin sen, että ikinä ei voi tietää mitä sattuu ja tapahtuu kun lähetään mettälle. Varsinki Tuuren kans voi ilmeisesti joka kerta varautua pahimpaan. Tuuren kohalla on pakko todeta, että jos se olis kissa niin kyllä se olis jo tänä syksynä menettäny puolet elämistään.

Joensuu SHHJ:n vuosikokous ja päänäyttely

Eli yks asia johti toiseen, joten menin ja ilmotin Tuuren Joensuuhun näyttelyihin. Eikä edes ihan mihin tahansa näyttelyyn vaan SHHJ:n päänäyttelyyn. Näyttelyynhän oli ilmottautunu vaatimattomat 78 harmaata, mikä on ainakin minun mittapuulla suht reilu määrä, kun on tottunu siihen, että parikymmentä on se normaali. Reissuunhan ei tosiaan lähetty sertin kiilto silmissä, vaan ihan vain kokemuksen kannalta. Ja pääsihän Tuure käymään synnyinseuduillaan.

Lauantaina oli tosiaan vuosikokous, missä minut palkittiin hirvikoiralehden valokuvauskilpailun voittajana tuolla seuraavalla kuvalla. Mallit on ainaki ihan viimisen päälle (Tuure ja Romeo), ko eihän nuista huonoja kuvia voi saadakkaan..

Sunnuntaina oli tosiaan sitte ite näyttely ja tuomarina harmailla oli Riitta Niemelä. Tuuren arvostelu

"Koon alarajalla oleva uros, jolla voisi olla selvempi sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet, sameahko keskiharmaa väritys, hyvä pään malli. Maski, silmät ja korvat saisivat olla tummemmat. Riittävä rungon tilavuus, kokoon sopiva luusto. Raajoissa hivenen nokisuutta. Hyvin kiinnittynyt ja hyvä asentoinen häntä. Liikkuu vaivattomast, eturaajoissa hieman ulkokierteisyyttä. Avoin luonne." 

Ja tulos HYVÄ. Mittaa kaverille saatiin 49,5 cm. Saatiin kyllä tosiaan tulos ens syksyä varten, mutta kyllä vähän mietitytti kehän jälkeen, että kylläpä vain kannatti ajaa 700 km päähän hakemaan koiralle H :D olis kai sen lähempääki saanu. Mutta kyllä kaikin puolin hyvä reissu, vaikka Tuure ei ehkä arvostanu sitä autossa olon määrää. Jos vielä reissun päälle lähetään niin toivottavasti ajankohta on syksy ja kisat haukkukokeet. Jää nähtäväksi. Mutta tuloksesta huolimatta, meinasin silti ilmottaa tuon koiran Tervolaan näyttelyihin.

Näyttelyissä oli viimisen päälle surkea keli, joten kamera jäi suosiolla autoon. Kuvassa Tuure 1v 9 kk

 

JA 11.3. meillä juhlittiin synttäreitä. Nimittäin Romeo täytti upeat 12 vuotta. Romeosta lisää tarinaa myöhemmin.

SYKSY 2018

Nyt on aika lyyä syksy 2018 pakettiin. Syksyyn mahtui niin hyviä kuin huonojakin juttuja, mutta onneksi enimmäkseen hyviä. Käydään nyt tässä syksy läpi joka koiran kohdalta erikseen.

Vanhimmasta nuorimpaan eli ensimmäisenä Romeo. Koira, jonka kohdalla mietittiin viime talvena, että kestääköhän äijän kunto enää ens syksyyn. Koira, jonka kohdalla sovittiin, että se pääsee silloin tällöin metsään juoksemaan, mutta mennään täysin koiran ehdoilla tuli sitten päivästä kuinka lyhyt tahansa. Se on kyllä ilo huomata, miten tähänki kaveriin tulee huomattavasti enemmän virtaa kun laittaa tutkapannan kaulaan ja lähetään mettään. Siinä vaiheessa ei kyllä huomaa, että poitsu on jo kohta 12 vuotta. Metsässä kyllä sitten erityisesti vauhdissa huomaa, ettei enää pärjää nuoremmille ja parhaat pelikaverit ovatki olleet vasaporukat, jotka antaa hyvin haukkua. 

Kaikesta tästä huolimatta, marraskuun 17. päivä Romeo löysi hyvän haun päätteeksi yksinäisen vasan, jota kerkesi sen reilun tunnin haukkua ennen kuin pääsin itse ampumaan sille seisontahaukkuun hirven. Kyllä tuntui sekä omasta että koiran puolesta hirmu hyvältä. Omasta sen takia, että viime kerrasta kun olen hirven ampunut oli kerennyt kulua jo 7 vuotta. Romeon hirvistä ei ole oikeen ikinä pidetty lukua, mutta kyllä sen kans taidetaan tuonne lähemmäs sataan hirveen päästä. Ensimmäinen hirvi Romeolle ammuttiin marraskuussa 2007 (Romeo 8 kk) parin tunnin seisontahaukkuun ja siitä joka syksy enempi ja vähempi hirviä. Toisin sanoen tämä oli 12. syksy putkeen kun pääsee Romeon kaadolle.

Ja reilu viikko tästä eteenpäin passimies pääsi ampumaan Romeolle siirtyvään yksinäisen naaraan. Vanhan herran saldo  siis tälle syksylle 2 hirveä. 

Sitten Ruusan vuoro. Ruusalla oli kyllä ehkäpä paras syksy ikinä. Onhan tuo aikaisemminkin ollut hyvä hirvikoira, mutta tänä syksynä se tyhjänpäivänen höveltäminen jäi aika vähiin. Varsinkin porot skipattiin erittäin hyvin tänä syksynä. Ehkä mieleenpainuvin treenikerta oli syyskuun lopussa, kun Ruusa haukkui sitä semmoset 22 tuntia. Toki muutaman tunnin haukun jälkeen kaveiksi meni Ruusan poika Rokka, joka sekin haukkui lähemmäs 20 tuntia. Rokka sai ainakin semmosen oppitunnin äiskältä, että luulis jotain jääneen mieleen. 

Ruusan saldo tälle syksylle kolme starttia kokeissa, joissa kahdessa pikkuykkönen ja kolmannessa hakupisteille. Viimeisessä kokeessa parin minuuttin kusilenkki ja sen jälkeen 358 minuutin hakulenkki ja lenkin päätteeksi muutama minuutti hakuerän päätteeksi löytö. Koiran sain neljän aikaan aamuyöstä pois. Väittäisin, että huonoa tuuria :D  Hirvenpyyntihän meillä aloitettiin vasta toisella jaksolla eli lokakuun puolivälissä. Alotuspäivänä Ruusalle vasa seisontahaukkuun, tästä parin viikon päästä iso naaras seisontahaukkuun, minkä jälkeen kelit meni niin huonoksi, ettei Ruusaa pariin viikkoon käytetty ollenkaan metsässä, jotta jalat säilyy ehjänä. Kolmas hirvi (jälleen seisontahaukkuun) marraskuun puolen välin jälkeen. Ruusan kohdalla vois sanoa kaadoista, että laatu korvaa määrän ja vähän säästellen ollaan tätä tyttöä käytetty, mutta kyllä neiti on hyvin lunastanu sen ykköshirvikoiran paikan. Kyllä tämän kans kelpaa mettässä kulkia.

Sitten! Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä pikkujätkä Tuure. Nythän oli Tuuren ensimmäinen "oikea" syksy, mutta edellisen syksyn hyvien näyttöjen jälkeen lähdettiin aika hyvillä fiiliksillä tähänkin syksyyn. Heti elokuun 23. päivä Tuure saikin ensimmäisen kunnon haukun ja siitä eteenpäin hyviä haukkuja jätkä saikin aikaiseksi. Välillä vain karkkoihin lähdössä oli säheltämistä, joten kokeeseen ei uskallettu lähteä alkusyksystä.

19. lokakuuta lähettiin äitin ja Tuuren kanssa mettään tarkoituksena saada Tuurelle se ensimmäinen hirvi. 10 min koiran irtilaskusta tutka pimeni eikä Tuuren paikkaa näkynyt koko päivänä. Tunnin odottelun jälkeen 10 aikaan alkoi haukku kuulua ja tästä sitten loppu päivä mentiinkin pelkän korvakuulon avulla. 7 tunnin haukun ja kissahiirileikin päätteeksi äiti päihitti hirvet 2-0 ja emä ja vasa eräksi. Kylläpä tuntu hyvälle tuommosen työskentelyn päätteeksi, on se hieno.

Välillä taas vähän värkättin ja hirvetki sattui pääasiassa olemaan semmosia, jotka ei Tuurea halunnu kuunnella vaan juostiin ja kovaa. Loppusyksysyä jätkälle taas monta hyvää työskentelyä, mistä ei kuitenkaan syystä tai toisesta kaatoja saatu aikaiseksi, mutta näytöt oli niin hyviä, että raski viimein kokeisiinkin lähtiä. Pitkäkoe 1. joulukuuta. Alku ei menny ihan putkeen, kun ensimmäisen muutaman sadan metrin hakulenkin jälkeen löytö toiselta lenkiltä 400 m päästä. Jälkivainuisena koirana löytö myötätuuleen, joten 13 min löytöhaukun jälkeen karkko. Siinä vaiheessa kävi jo mielessä, että tuo hirvi ei tänä päivänä pysähy, kun on meidät jo haistanu. Mutta niin vain 9 km päästä karkko kiinni ja uusintahaukku. Loppu menikin sitten sen verran putkeen, että viiminen tunti vain ooteltiin, että saadaan haukkuaikaa kasaan. 74 pistettä ja ensimmäinen ykkönen! 

Tuuren saldo siis ensimmäinen ykkönen kokeista ja kolme hirveä haukkuun. Vielä uudenvuodenaattona käytiin Tuuren kans vasan pyynnissä ja hyvin pikkujätkä jaksoi seurata 13 km vasaporukkaa puolen metrin lumessa, mikä päättyi kahden tunnin seisontahaukkuun, mutta väärälle puolelle Nyt vain oottelemaan ens syksyä.

Ruusan pennuista melkein kaikille kaatoja ja Metelle (vaaleanpunainen) kaksi ykköstä kokeissa. Joten silläkin puolella asiat kunnossa. 

Rokka

Mutta jottei menis liian hyväksi, niin sattui meille ikävempiki mettästyspäivä. 21. marraskuuta jouduttiin sanomaan hyvästi ehottomasti yhelle parhaista hirvikoirista. On ollu puhetta niistä 100% löytäjistä, niin Rölli oli kyllä semmonen. Se ei kotia lähteny ennen ku hirvi löytyi ja monesti ei sen jälkeenkään ennen ku hirvi oli nurin. Aika monta yötä tuli seurattua Röllin haukkua. Vielä viimeisenäki syksynä. Ikä ei tässä pojassa näkyny eikä Röllin koetulokset todellakaan anna oikeutta tälle koiralle. Toivottavasti Röllin lapset on periny edes puolet isänsä sitkeydestä. Valitettavasti Sato-oja oli liian kova vastus Röllille ja poika lähti paremmille metsästysmaille siellä missä se viihtyi paremmin kuin ykskään muu koira, hirvimettällä. 

R.I.P Ansakaarron Rölli 16.7.2007-21.11.2018

Ole tullu tätäkään päivitettyä aikoihin, mutta mettässähän tämä viiminen kuukausi on tullu oltua enempi ja vähempi. Tuure on jatkanu samaa lupaavaa rataansa mihin viime syksynä jäätiin. Hyviä haukkuja on alla, mutta vielä vähän hienosäätöä ennen ku koeviivalle tohitaan lähteä. Ruusa käväs kokeissa tuossa 22. päivä ja pikku ykkönen sieltä irtos, mutta koiralta aivan hyvät työt kaksilla hirvillä. Romeon kanssa sovittiin, että se saa nauttia eläkepäivistä eikä tarvi tyhyjää rasittaa ittiään, mutta siitä huolimatta joka kerta ku sen on mettään päästäny niin hirvet on löytyny. 

Saa nähä miten syksy jatkuu, mutta ainaki Ruusan osalta startataan parin viikon päästä seuraaviin kokeisin ja Tuuren kans jatketaan harjotuksia, jos vaikka löyettäis jonkulainen yhteisymmärrys ja alkais kymppikohastaki nasahella pisteitä. Voi olla että jää haaveeksi tuon koiran osalta, mutta aina saa toivoa ja tavoitteita pitää olla.. 

Ruusan poika Rokka

Ruusan haukulla emä ja vasa

Ruusa ja Tuure

Ja loppuun vielä vähän mainosta. Nyt on tosiaan ensimmäinen kisa käyty ja kahen viikon päästä seuraavaa

Kemijärven ryhmänäyttely

Tuuren kans käytiin maaliskuun lopulla Kemijärvellä näyttelyissä. Tuomarina harmailla oli Markku Mähönen. Tuuren arvostelu :

"Ryhdikäs, riittävä luustoinen? lanneosaltaan hieman pitkä junnu. Tasapainoiset kulmaukset, hyvä ylälinja ja häntä. Sukupuolileima saisi olla selvempi. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Lupaava karva. Liikkuu vaivattomasti." 

Koko 49cm ja tuloksena JUN ERI, JUK3

Esiintyminen ipanalla oli erinomaista, mutta nyt poitsu saa kasvaa rauhassa ja kokeillaan ens talvena vaikka sitten uudestaan. 

Kuvia

Vähän kuvapäivitystä taas loppusyksyltä ja alkuvuodelta. 

11. syksy Romeon kaadolla, saa nähä josko vielä ens syksynäki

Ruusa

Tuure 8kk 

Nipsun pentu Hilla 11,5 vuotta

Jekku-Elmeri

Taukojumppaa

Ruusa

Tuure

Tuure, Romeo, Ruusa

Tuure 6 kk

Ruusalle alotuspäivänä